Eilen en päässyt koneen ääreen ollenkaan, joten kirjoitan nyt eilisen tarinan tavarataivaasta. Olin nimittäin sellaisessa tänään.
Minulle tavarataivas on tietenkin kirpputori! Tänään kävin Ylivieskan City-kirpparilla ja Kyllä oli tavaraa! Ihania vaatteita, joita keräsin käsivarsilleni läjän. Onneksi isäntä käski koettaa niitä ensin. Mikä pettymys, kun punakukkainen kesäleninki jäi rintojen kohdalta kiinni. Ei mennyt alas!Olisin näkynyt siinä leningissä kaivolta kotia. Sen lisäksi kaksi puseroa piti palauttaa paikalleen.
Minulla on pieni ongelma tälläisessä tavarataivaassa. Tarjolla on paljon hurmaavia vaatteita, lähinnä puseroita, joissa on jos minkämoisia hörhelöitä, pitsiä ja kimalletta. Ne kyllä sopivat päälle, mutta ajattelin tänäänkin, yritänkö näyttää kolmekymmentä vuotta nuoremmalta tälläisissä vaatteissa? Miksi ne viehättävät? Saako, onko sopivaa tämänikäisen (lähempänä 70 kuin 60)käyttää vaatteita, joissa on kaikenlaista koreutta? Näytänkö liian suruttomalta? Minä EN halua näyttää mummolta, vaikka joskus kävelenkin kuin mummo.
Niin mutta se tavarataivas. Kirpparilla on siis valtavasti kaikenlaista kaunista, jonka haluaisin. Tarpeellista ja useimmiten aivan tarpeetonta.
Kirjat ovat yksi heikkoiteni, vaatteet toinen, sitten katselen myös kaikki korut, koriste-esineet, antiikit, lehdet ym. ym. Autotarvikkeita en yleensä kuitenkaan tsekkaa. Lastenvaatteet ovat myös sellainen sarka, joita en ihan hirveästi katsele. Lastenlapset ovat nyt senikäisiä, ettei ole enää helppo heille ostaa. Mutta kaikki paperitavara, askartelujutut, pehmolelut ja muut tälläiset käydään läpi.
Joskus on pakko ostaa jotain, kun halvalla saa. Vaikkei ole tietoa, mitä sillä tekee.
Mies uskollisesti odottaa vaimoaan, joka saapuu kassalle tavarapaljouden kanssa. Nyt täytyy kuitenkin tarkentaa. Aina ei välttämättä löydy mitään. Täytyy olla erityinen kirppismieli, jotta tavarataivaasta pystyy nauttimaan ja aina sitä ei ole. Eli tulee tehtyä ihan tyhjä reissu.
Minunkin tavarataivaani on kirppari ja minä kun pääsen vauhtiin, olen oikeä pyörremyrsky. Mieheni tietenkin käkäilee ja odottelee kiltisti, koska ymmärtää miten tärkeä kokemus kirppistely on minulle.
VastaaPoistaOnhan se, kirppis, mukava paikka. Joskus tekee löytöjä, joskus näkee vain roskaa ja miettii, miksi ihmiset sitä roskaa vielä koettavat kaupata. Itsekin löydän silloin tällöin kivoja juttuja, enkä vaatteitakaan karsasta, mutta kovin siellä on enimmäkseen vain s-kokoa meillä päin tarjolla. No, niinpä taisi nyt sullekin käydä :) Mutta tiedätkös, on olemassa se vastakkainenkin puoli eli tavarahelv... Ainakin silloin, jos pitää muuttaa. Tai kun on asunut samaa kotia vuosikymmeniä, tavaraa on vain kertynyt, huoh. Meillä pari vuotta sitten laitettiin tavarat niiden taivaaseen, muttei kirppikselle. Minkähänlaisen tarinan siitä saisikaan ! Hauskoja nämä sinun tarinasi kaikkineen ovatkin.
VastaaPoista