Heräillä voi monella tapaa. Toiset heräilee sisäisesti, ikäänkuin "valaistuvat". Jokin asia, tapahtuma saa heidät heräilemään todellisuuteen tai johonkin uuteen. Tälläinen voi tapahtua äkkiä tai pikkuhiljaa heräillen.
Minulle tapahtui heräileminen oman elämäni mahdottomuuteen pikkuhiljaa. Työperäisen heräämisen koin taas yht´äkkiä. Koin ikäänkuin näyssä, miltä dementoituneesta ihmisestä elämä tuntuu.
Sitten on tietenkin heräilyjä, jotka ovat aivan konkreettisia. Heräillään unesta. Sanamuoto viittaa siihen, että herätään pikkuhiljaa. Tajunta palaa pienin annoksin. Tai haluaa viivytellä heräämistä uuteen päivään. Sellainen herääminen on miellyttävää, nautiskelua lämpimässä vuoteessa. uuden aamun makustelua.
Minun päiväni on melkein pilalla, jos joudun hyppäämään kiireellä sängystä ja säntäämään aamuun.Nyt eläkkeellä aamut onneksi ovat enimmäkseen heräilyä.
Sinulla on täällä hienoja ajatelmia ja osaat kirjoittaa kauniisti ja kiinnostavasti. Lueskelen niitä kyllä, vaikka en juurikaan kommentoi.
VastaaPoistaOn todella lahja saada vain heräillä.
Rauhaisaa suvisunnuntaita!
Mulla on sama juttu, että tarvitsen rauhaisat aamut. Siksi jokainen työviikko alkaa melkoisessa pinnankireydellä, se alkaa jo aamuyöstä, kun tajuan, että aamulla liikutaan kellon tahdissa, olkootkin aika vaikka kesäaikaa, niin päähän ottaa. Nyt lomalla nautin myöhöisistä illoista ja aikaisista aamuista, ei ole muka väsykään, kun saa ite päättää, mitä tekee. Nauti olostasi!!
VastaaPoista