Minulla tuli tämän päivän sanasta mieleen uppista-sana. Ja siitä vanhukset. Tietenkin pitäisi kirjoittaa annetusta sanasta, mutta olen ennenkin lipsunut.
Tuli nimittäin mieleen, kun mummoa tai pappaa nostettiin esimerkiksi sängystä tuoliin, niin usein sanottiin "uppista" Puheltiin niinkuin pienelle lapselle, jota nostettiin kainaloista kattoa kohti.
Näin siis ennen, toivottavasti se oli ennen, ei nyt. Vanhoja kohdeltiin kuin lapsia ja he suostuivat siihen. Useimmat. Jos ei suostunut vallitsevaan hoitoon, oltiin hankalia hoidettavia, potilaita. Kokemus oli, että kun mummo tai pappa tuli vanhainkotiin, hän ovella antoi elämänsä avaimet hoitajalle. Hoitajasta tuli henkilö, joka tiesi, mikä vanhalle on parasta ja hyväksi.
Mutta hupsista. Sehän oli vahinko. Kuinka nyt noin pääsikin käymään.Kun aloimme miettiä, mitä vanheneminen on, ja tarvitaanko siinä hoitamista vai vierellä kulkijaa, aloimme opettelemaan pois opitusta.Sepä olikin vaikeaa, monta kertaa joutui sanomaan, hupsista, en tarkoittanut.
Huolista tulee sanottua horjuessani. Toivon kuitenkin tukea ja turvaa sen sijaan, että joku tekisi lopun elämääni kaiken puolestani.
VastaaPoistaSen silppukussa- atcn olen jo lähettänyt siitä sinisestä lintukortista, joten ilmoittelehan jos jää välille. Osaan kysellä sitten postista asiaa ja tehdä sinulle uuden.
Huppista!!4 ja kissa!!!:-D
VastaaPoistaHups korvaa nykyisin sanan anteeksi.
VastaaPoista