...jospa askeleeni eivät olisi pelkkiä arpia maaäidin pinnalla. Jotenkin näin menee Maaria Leinosen yksi runo. Jos edes hiukkasen kauneutta, yksikin kukka. Nyt kun katselen taaksepäin elämääni, melko rosoiselta näyttää. Omasta mielestäni, jospa muut näkevät vähän parempaa.
Arpia on siis monenlaisia . On näkyviä ja niitä, joita muut eivät näe. Ja sisäiset arvet ovat varmasti niitä kivuliaimpia. Ja ne voivat aueta vielä vuosienkin päästä.
Ihmisenä oleminen on taitolaji, siltä joskus tuntuu. Haluaisin elää niin, etten aiheuta toiminnallani toisille vahinkoa tai edes pahaa mieltä. Vahingon tuottamisen voi hyvin kiertää, mutta pahaa mieltä ei niinkään. Kuinka paljon onkaan lähimmäisiä, jotka muistelevat jotain sanomaani pahoilla mielin.
Ja omassa sielussanikin on muutama paha arpi. Sanomiset, jotka aiheuttavat arpia, vammauttavat sisintä. Ihmissuhde voi katketa tai muuttua etäiseksi.
Vaikka kuinka yrittäsi olla loukkaamatta toista, niin ei sitä voi kokonaan välttää. Toinen saattaa käsittää väärinkin.
VastaaPoistaAsiaa taaskin.
VastaaPoistaOn sanonta, että kun yhdelle kumarrat, toiselle pyllistät. Kaikille ei voi olla mieliksi. Ei vaikka kuinka yrittäisi. Huomattu on. Sitä yrittää ja tekee parhaansa, eikä se riitä. Jos toinen päättää, että kaikki minussa loukkaa, sitten se on niin. Ja jos ei synkkaa, ei sitten synkkaa. Voin loukata toista tietämättäni, eikä sitäkään saa selvitettyä vaikka kuinka tahtoisi. Toki minuakaan ei kaikkien "naama" miellytä, joten pysyn poissa sitten heidän lähettyviltään. Jotten loukkaisi tarkoituksellakaan.
Arpia on sisällä ja ulkona. Ihan totta tuo, ettei ne sisällä olevat parane samoin, kuin ulkoiset. toisten on helppo sanoa, ettet sinä tiedä miltä tuntuu jokin asia, mutta entäpä jos tiedätkin, muttet ole sitä koskaan kenellekkään kertonut?! Ei meillä ONNEKSI lue otsassa: satutettu, nöyryytetty, loukattu...
Maaria Leinosen runo kuulostaa alultaan jo upealta. Pitääpä etsiä se. Kiitos vinkistä.
Ihmissuhteista ajattelen, että jokaisella on ollut elämässämme tarkoitus juuri sillä hetkellä. Ovat antaneet paljon olemassaolollaan silloin. Sitten se aika on mennyt umpeen ja tullut joku toinen tuomaan jotain, mikä hänen tehtävänsä on meille ollut tuoda. Olkoon se sitten voimavara, olkapää tai oppia rakastamaan tai oppia hyväksymään itsesi tai ehkä tiedostamaan, ettei kaikki maailmassa ole pyhää ja kaunista.
Voin tehdä kissa-silppukortin. :)
VastaaPoista