keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Tarina päivässä/viini

Tämä on tarina meidän viininteosta. Jokunen vuosi sitten huomasimme , että marjoja on pakkasessa vaikka kuinka paljon. Uusia pitäisi saada tilalle, mutta mitä entisille? Ystäväperheemme oli ratkaissut asian tekemällä viiniä. Mietimme asiaa jonkin aikaa ja päätimme, miksei mekin.
Niinpä sitten kauppaan ostamaan tarvikkeita. Onneksi tuli ohjeet mukana. Kaikki loput viinimarjat vain sideharson sisään ja tynnyriin uimaan.
En edes muista, mitä eri vaiheita viinin teossa oli, mutta pulputusta käytiin kuuntelemassa päivittäin.Ja valmistuihan meille viiniä. Ihan hyvän makuistakin. Laitoin imellystä vähän enempi kuin isäntä olisi tykännyt, mutta en tykkää liian happamesta. Onko viini silloin "kuivaa", kun se ei ole makeaa? Tämä kysymys ehkä paljastaa, että viini ei kuulu jokapäiväisiin ruokajuomiimme.
Kutsuimme tuttavaperheen viininmaistajaisiin ja hyväksynnän juomamme sai.
Tosin, kellarissa sitä on vieläkin useita pulloja. Kulutus ei ole ollut toivottavaa.Mutta eikös viini vain parane vanhetessaan? Vuosikertaviiniä odotellassa.

Kotilaiskan haasteessa saatuja

kotilaiskan heinäkuun haasteessa piti laittaa vanhoja kortteja jakoon ja itse sai samanverran takaisin. Postilaatikossa oli kirjekuori odottamassa, kun tulin kotiin.

Vasemmalla yllä kortti Maritalta Piirileikki oikealla Neiti syksy, sekin Maritalta
alla vas. Kotilaiskan Nyt välkkyy siipi perhon ja oikealla Funchiksen Lopuksi ( naisen hiukset kärhön siementen hahtuvia)

yllä vas. Funchiksen Kukkaisjuomaa, oikeallaSusannan Odottajat 
alhaalla vas. Kotilaiskan Puuhastelua puutarhassa ja Kotilaiskan kiitoskortti Rentoudu Savon malliin.
Kuvat vähän huonoja laadultaan.

Kiitos kaikille hienosta haasteesta! Ja ennenkaikkea Kotilaiskalle, joka jutun organisoi.


tiistai 30. heinäkuuta 2013

Kortit samanlaisista tarvikkeista

Apriksellahan oli haaste, jossa tehdään kortit samanlaisista tarvikkeista. Oli minun vuoroni laittaa materiaalit. Mukanahan on Apris ja Tiinu. http://apris-askartelunurkka.blogspot.com ja http://dreamsofacardhouse.blogspot.fi.
Tälläiset tarvikkeet laitoin tytöille.

Tälläisen kortin tein itse.


Kortti sisältä. Oikealla alhaalla on tasku, johon laitan 5 euroa, jotta saaja (10v.) voi ostaa vaikka karkkia. Lahjan hän sai jo mummolassa ollessaan.



Tarina päivässä/tie

Tien päällä on oltu.Vajaa 300 kilometriä tänään. Yhden pysähdyksen taktiikalla.Siinä kerkiää vieressä istuja ottaa monet nokoset. Minä ainakin osaan sen taidon. Toisaalta, kun on uusia maisemia, täytyy pinnistää.
Tänään tulimme Itä-Suomesta ja on pakko sanoa, että kyllä Suomessa on paljon huonoja teitä. Hyppyä, painaumaa, pitkittäin ja poikittain. Ja soratiet nimismiehen kiharalla. Mitenkähän nämä kiharat tulevat? Tunsin aikanaan nimismiehen, hänellä on pientä lainetta pää täynnä. Sen kyllä tiedän, mistä tie on nimensä saanut.
Tie yleensä vie jonnekin, mutta kyllähän se myös tuo jostakin. Elämääkin sanotaan joskus tieksi. Ja se tie on jokaisella erilainen. Tässäkin tapauksessa voi itse vaikuttaa tien kuntoon. Tai vain voivotella sen kuoppaisuutta.
Tunnetuin tie-vertaus lienee "Minä on tie, totuus ja elämä". Sillä tiellä ei hullukaan eksy.
Yleensä ei kannata katsoa taaksepäin, senkin opin viikonlopun aikana. Eteenpäin vain, sanoi mummokin lumessa. Oli tie millainen tahansa.

Paikalla jälleen!

Olen ollut luvattoman kauan pois blogimaailmasta. Teidän tekstejänne on vaikka kuinka paljon lukematta ja tietenkin kommentoimatta.Olen reissannut Itä-Suomessa ja vasta palannut kotiin. Ja täällä odottaa marjasouvi! Mutta lupaan, en vanno, tutustua mahdollisimman pian blogeihinne. Ja on minulla kaikenlaista kerrottavaa ja näytettävääkin. Tosin kamran akusta loppui ihan kriittisellä hetkellä poweri ja laturi oli tietenkin kotona.
Mutta nyt on pakko lähteä marjapuskaan, jotta saadaan huomenaamuksi soppaa puuron kanssa.
Palataan!

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Tarina päivässä/saari

Minulla on vähänlaisesti kokemuksia saaresta. Muistuu kuitenkin mieleen yksi mummo, jota hoidin jonkin aikaa. Hänen kotitalonsa oli saaressa. Nyt yli 90 hän oli joutunut lähtemään sieltä. Heillä oli siellä pieni mökki, oikeastaan vain yksi huone ja aitta, lapsia oli 10.Siellä he kuitenkin asuivat ilmeisen onnellisina kaikessa niukkuudessa. Sinne mummo kaipasi, sitä muisteli loppuun asti.
Tyttärelläni on mökki Turun saaristossa. Matka sinne voi kestää 6-7 tuntia. Ison osuuden ajasta vie lautan odottelu. Vakiasukkailla on etuajo-oikeus ja lomalaiset odottelee. Tämän takia he lähtevätkin useimmiten lauantaina pois saaresta. Saaressa ei ole sähköä eikä niin ollen juuri mukavuuksia.Tämä on minusta jo rakkautta saarielämään.
Kävimme tässä taannoin Hailuodossa. Menimme sinne sunnuntai-iltana ja totta tosiaan. Poistulevien jono oli varmaan kilometrin mittainen. Saari sinänsä oli mielenkiintoinen kokemus. Tasaista metsämaastoa, jäkälää jonkinverran,pehmeää hiekkaa ja tuulta. Camping-alue oli pettymys.Kävimme illalla merenrannalla, jossa on mahdollisuus uintiin. Sovimme, että seuraavana päivänä, jos on aurinkoista, käyn heittämässä talviturkin, joka vielä oli päällä. No, aurinko kyllä paistoi, mutta myrskysi aikalailla. Aallot olivat vaahtopäitä, enkä uinut. Turkki on vieläkin poisottamatta. Taitaa kesä loppua.
Niin ja hyvänen aika! Olen mennyt kihloihin Keiteleen saaressa joskus muinoin !

torstai 25. heinäkuuta 2013

EMM#30

Tein illankuhjeessa kortin tämän viikkoiseen EMM-haasteeseen. Eli ei maksanut mitään.


Tässä on Viltsulta saatua, Aprikselta, Ainolta, postimerkki, sydän tehtiin tyttären sizzeksellä ja kissat on tulleet jostakin.

Tarina päivässä/kananmuna

 Olin 90-luvulla töissä eräässä vanhusten hoitokodissa. Hoitokoti oli ikäänkuin maatilan sivuelinkeinona.Niinpä saimmekin kirjeen, jossa EU määräsi, minkäkokoisia munia saa myydä. Oltiin ensin ihan pihalla, mitä asia meille kuuluu, kunnes se selvisi. Kyllä nauratti niin hoitajia kuin hoidettavia.
Sain munasta aiheen ja keitin kaksi munaa , kun muistin, että jääkaapissa on raejuustoa. Munista ja juustosta tein munavoita, jotta saadaan herkutella.
Munia on ollut välillä liikaa ja välillä liian vähän. Pääsiäisenä meidänkin kaupan tarjonta supistui. Enää ei saanut 6 erilailla tuotettua. Kyllä harmitti! Oli tyytyminen ihan erilaisiin muniin, kuin olin tottunut.Ja sitten ne loppui kaikki. Jossakin on ollut munaton pääsiäinen, ehkä vain suklaamunia. Ei paha sekään vaihtoehto.
Munista on väännetty jos minkälaisia vitsejä. Minä en nyt kerro yhtään. Ensin meinasin, mutta se olisi ollut vähän sopimaton, joten pidättäydyn asialliseen tarinaan.

Tarina päivässä/vauva

Sattuipas somasti! Tiistain tarinan aihe vauvasta. Maanantaina kun syntyi tämä uusin kuuluisuus, pikku prinssi. Me täällä veikkailtiin prinsessan tuloa, äiti kun oli niin kovin hoikkanen.
Vauvoista tietenkin omat ovat jääneet lähtemättömästi mieleen. Pienin painoi 3 kiloa, pylly mahtui hyvin kämmeneeni. Kun oikein yrittää, tuntee vielä imelän maidon hajun, vauvan posken pehmeyden.
Koskettavinta on kuitenkin ollut tyttären ensimmäinen lapsi, joka syntyi sectiolla kaksi kuukautta ennen laskettua aikaa. Vauva painoi 1600 g. Näin lapsen muutaman tunnin ikäisenä keskoskaapissa ja silloin mummon sydämessä pakahdutti. Toinenkin lapsi syntyi keskosena ja vasta kolmannen kohdalla otettiin äiti tehotarkkailuun.
Oma lapsilukuni tuli täyteen neljännen jälkeen. Silloin ei enää vauvan kuvat tehneet minkaanlaista vaikutusta. Siis sellaista, että kyllä olisi ihanaa, kun olisi tuollainen itsellä!
Nyt meillä odotetaan miehen tyttären lapsen syntymää, joka tapahtuu ulkomailla.

Kortit samoista materiaaleista

Apriksella oli mainio haaste "kortit samoista materiaaleista"
, johon ilmoittauduin. Kun sain kuoren Aprikselta, jouduin kyselemään "pitempiä ohjeita", kun en taaskaan ymmärtänyt, mistä on kyse. Minulla on varmaan lukemisen ymmärtämisen vaikeus ainakin näissä korttiasioissa. No, sain ohjeet ja niinpä tein seuraavista tarvikkeista


...tälläisen kortin


Omasta mielestäni onnistuin värittämisessä hyvin, tällä kertaa. Kaikkia materiaaleja käytin, paitsi en leikellyt yhtä paperia, mutta siitä on varmasti tuo pikku pätkä rusetin vieressä.

Laitoin omat tarvikkeeni Aprikselle ja Tiinulle. Oman korttini panen näkösälle myöhemmin.
Täältä löydät apriksen ja tiinun sivut.




Herkkuja

Viikonloppuna on tullut syötyä monenlaista herkkua. Vietettiin yhdet nimpparit ja yhdet syntymäpäivät.

Vadelmat omasta pihasta (villivattuja)

mansikkakakku 10-vuotiaalle. olisi ollut ihastuttava kuva kakun päällystäjästä ja sisarista, jotka katsoivat hyvin epäillen, tuleeko tuosta mitään. 5 v. Aaro levitti innolla kermavaahtoa kakulle, sankari itse laittoi mansikat ja 7 v. sisar raastoi suklaata koristeeksi. En siis laittanut kuvaa, koska lasten äiti ei halua kuvia lapsista julkisuuteen.


Vaihto Vilimarikan kanssa

Minulla on ollut hyvin vilkas viikonvaihde ja edelleen jatkuu. On ollut vieraita ja omia käymässä. Maanantaina ruokapöydässä oli 11 henkeä, eli tarvittiin jo kaksi pöytää, kun ulkonakaan ei tarennut syödä.Eilinen päivä oli 10 tuntia marjojen kanssa, ensin poimittiin, sitten puhdistettiin ja pakastettiin. Tänään on lakanoitten pesua, siivousta ja järjestelyä . Ja mehun keittoa.

Mutta, eilen tuli postissa kirjekuori Viltsulta, jossa oli pyytämäni silppukissa. Se olikin ovelasti tehty!Löysin siitä 4 kissaa! Hienosti toteutettu Viltsu!


Sulassa sovussa

Kiitos Vilimarika kortista ja muusta! Tykkään kovasti!





maanantai 22. heinäkuuta 2013

Tarina päivässä/hupsista

Minulla tuli tämän päivän sanasta mieleen uppista-sana. Ja siitä vanhukset. Tietenkin pitäisi kirjoittaa annetusta sanasta, mutta olen ennenkin lipsunut.
Tuli nimittäin mieleen, kun mummoa tai pappaa nostettiin esimerkiksi sängystä tuoliin, niin usein sanottiin "uppista" Puheltiin niinkuin pienelle lapselle, jota nostettiin kainaloista kattoa kohti.
Näin siis ennen, toivottavasti se oli ennen, ei nyt. Vanhoja kohdeltiin kuin lapsia ja he suostuivat siihen. Useimmat. Jos ei suostunut vallitsevaan hoitoon, oltiin hankalia hoidettavia, potilaita. Kokemus oli, että kun mummo tai pappa tuli vanhainkotiin, hän ovella antoi elämänsä avaimet hoitajalle. Hoitajasta tuli henkilö, joka tiesi, mikä vanhalle on parasta ja hyväksi.
Mutta hupsista. Sehän oli vahinko. Kuinka nyt noin pääsikin käymään.Kun aloimme miettiä, mitä vanheneminen on, ja tarvitaanko siinä hoitamista vai vierellä kulkijaa, aloimme opettelemaan pois opitusta.Sepä olikin vaikeaa, monta kertaa joutui sanomaan, hupsista, en tarkoittanut.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Tarina päivässä/heräillen

Heräillä voi monella tapaa. Toiset heräilee sisäisesti, ikäänkuin "valaistuvat". Jokin asia, tapahtuma saa heidät heräilemään todellisuuteen tai johonkin uuteen. Tälläinen voi tapahtua äkkiä tai pikkuhiljaa heräillen.
Minulle tapahtui heräileminen oman elämäni mahdottomuuteen pikkuhiljaa. Työperäisen heräämisen koin taas yht´äkkiä. Koin ikäänkuin näyssä, miltä dementoituneesta ihmisestä elämä tuntuu.
Sitten on tietenkin heräilyjä, jotka ovat aivan konkreettisia. Heräillään unesta. Sanamuoto viittaa siihen, että herätään pikkuhiljaa. Tajunta palaa pienin annoksin. Tai haluaa viivytellä heräämistä uuteen päivään. Sellainen herääminen on miellyttävää, nautiskelua lämpimässä vuoteessa. uuden aamun makustelua.
Minun päiväni on melkein pilalla, jos joudun hyppäämään kiireellä sängystä ja säntäämään aamuun.Nyt eläkkeellä aamut onneksi ovat enimmäkseen heräilyä.

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Lapselle viimeinkin puku

Annelin innostamana sain viimein aikaiseksi lapselleni puvun. Kelit ovat vain vähän kylmät hellepuvulle, mutta toisaalta ajattelin tehdä puvun alle puseron, joten se käy myös liivihameesta. Lapsi on ostettu joitakin vuosia sitten kirpparilta, eikä hänellä ole edes nimeä. Nythän voisitte ehdottaa nimiä, eikä kummikaan olisi pahasta.


torstai 18. heinäkuuta 2013

EMM #29

Heräsin neljältä aamulla. Pyöriskeltyäni aikani nousin tekemään kortin. Olin jo siivonnut työpöytäni, kun tulee vieraita, joten en voinut kovin innostua. Yhdestä laatikosta löytyi onneksi pöydältä siivoamani silput ja niistä tein tämän viikkoisen EMM-kortin.


Nautiskelija

ps. menin uudelleen nukkumaan ja heräsin seiskalta.
TORSTAI ON TOIVOA TÄYNNÄ!

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Kirstiltä saatuja

Sain tänään Kirstiltä kirjeen, jossa oli kaksi atc-korttia ja tarvikkeita.

vasemmalla "Harras" ja oikealla "Söpö"

Olen erittäin ihastunut kortteista. Todella kauniita ja taiten tehtyjä!
KIITOS KIRSTI! Hieno vaihto, jossa minä sain vielä ylimääräisen kortin.

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Leila-mumman mumma-haaste #2

Leila-mumman mummoille tarkoitetussa haasteessa piti olla kaksi, mitä sitten itse kullakin on.
Minulla on kaksi koululaista ja 2 kirjainta.

Läksyjen teko VAPAA

Tarina päivässä/silkkoa sisältä

Aloitin tämän tarinan, tarkistamalla, mitä se silkko oikein on. (lisäsin sanaan yhden k:n) Sehän on eräänlaista pettuleipää. Eli leipä näyttää hyvältä päällepäin, mutta sisus ei välttämättä maistu hyvältä. "Moni kakku päältä kaunis, vaan on silkkoa sisältä". Kyllä ennen ihmiset ovat olleet viisaita keksiessään erilaisia sanontoja ja sananlaskuja kuvaamaan erilaisia asioita(tapahtumia.
Siis. Ulkonäkö voi pettää. Tälläinen hiirulaisen näköinen ihminen kuin minä, kiltin oloinen, voinkin olla ihan jotain muuta sisältä. Siinäpä miettimistä.
Kyllä minulle on käynyt niinkin, että päältä kaunis kakku onkin ollut pahan makuinen. Vaikka luulisi, ettei niin voi käydä, kun oikeista aineista tehdään. Tein kerran valmiista ruispohjaisesta piirakkataikinasta jotain suolaisia pieniä piiraita. En muista enää, mitä laitoin suolaiseksi, mutta eivät olleet hyviä.Silkkoa sisältä. Syömättä jäivät.
Tämä ei nyt kuulu aiheeseen ollenkaan, mutta kerronpa kuitenkin. Olin tänä aamuna ajamassa heinää ja lupiineja puron toiselta puolen. Ja ihmettelin kovasti, kuinka siellä kaikki kasvaa ja rehottaa, mutta ylhäällä kukkapenkeissä ei.Kaukaa katsoen puronvierukset näyttävät kauniilta, mutta läheltä, pelkkää silkkoa ja vaikeasti hävitettävää pihlaja-angervoa, lupiinia ja koiranputkea ja vielä paukkubalsami yrittää samoille apajille, vatusta puhumattakaan.
Mutta jos vielä palataan minun henkilökohtaiseen silkkoon. Sisälläni asuu naaras.

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Tarina päivässä/hassu

Vanha ja viisas sanonta kuuluu "Hassu kuin kissantassu". Mikähän siinä kissantassussa nyt on niin hassua?En tiedä. Kissat kyllä itsessään ovat hassuja, ihania pörröpalloja. Tekevät hassuja temppuja. Mutta on niitä hassuja ihmisissäkin. Joku pukeutuu hassusti, toinen puhuu hassulla murteella. Joku tekee hassuja juttuja. Voi ihastua hassuun mieheen tai naiseen.
Hassu voi olla positiivinen juttu tai vähän höpsö.En koe hassua virheenä tai vikana. Joskus se voi olla säälittävää olla hassu.Hassun seurassa ei pitkästy. Voi aina ruveta itsekin hassuttelemaan.Iloisesti ja vakavia ajattelematta. Voi käydä niinkin, ettei ole yhtään hassua euroa jäljellä.Silloin voi olla parempi jättää hassuttelut ja edes yrittää olla totinen aikuinen.

Korttisirkuksen haaste #5

Tein pitkästä aikaa tavallisen kokoisen kortin, jolla osallistun Korttisirkuksen haasteeseen. Aiheena ROMANTIIKKA.


Jospa kortin teko on enne ja joku tuttava/ystävä menee kihloihin/naimisiin!

Afrikkalainen kukka

Eilen illalla ajattelin kokeilla minäkin afrikkalaista kukkaa. Ohjeen löysin netistä ja kokeilemaan. Jämälankani eivät olleet kaikki saman paksuisia ja se tuntui ikävältä. Punaiset värit olivat liian paksuja. Kokeilen vielä vaikkapa nallen paksuisella. Tein kukkia ensialkuun 6 kpl. Nopeasti syntyvät. En kyllä yhtään tiedä, mitä näillä teen, kuhan höpsöttelen jotain.

Käykääpä täällä http://attic24.typepad.com/weblog/ katsomassa kaikenlaista jännää.


ps. leivon perunarieskaa muusin lopusta kahville!! 

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Tarina päivässä/muoti

Minä en ole koskaan oikein ollut muodissa. Kun olen tälläinen enemmän hiirulainen, ei silloin räväytetä.En voisi kuvitella itseäni asussa, joka keräisi katseita erikoisuudellaan. Miksihän ajattelen, että muoti on erikoisen näköistä?
 Aikaisemmin ei kyllä ollut varakaan olla muodinmukainen. Olen tykännyt ajattomasta muodista, jota voi käyttää pitkään ja ottaa aina tarvittaessa esille. No, tavallaan sitä on kuitenkin ollut muodikas, mutta ei pintamuodissa mukana.
Sitä olen kritisoinut ainakin omassa mielessäni, että muoti on useimmiten tarkoitettu hoikille,pitkille ja kauniille. Tämmöiset pullukat, toisesta päästä lyhyeksi jääneet hiirulaiset saavat tyytyä vähemmän muodikkaisiin vaatteisiin. (ei asia ehki ihan näin ole, oikeasti)
Kaikki kannattaisi pitää tallessa, sillä muutaman kymmenen vuoden kuluttua taas olisi muodissa mukana.Itse olen kyllä kantanut omiani kirpparille ja tuonut toisia tilalle. tasapainon vuoksi ihan vaan.
Ostin ensimmäiset farkkuni joskus 4kymppisenä, eikä ne olleet levikset.Minulla oli jossakin vaiheessa kausi, etten pitänyt pitkiä housuja ollenkaan. Eikä minulla ole verkkareita vieläkään.T-paitoja on, mutta ei mainospaitoja.En tässäkään ole kotimuodinmukainen. Voihan ihmettä!

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Saksiruno #3

Tämän päiväinen saksiru

MUKAVAA VIIKONLOPPUA!

Tarina päivässä/arpi

...jospa askeleeni eivät olisi pelkkiä arpia maaäidin pinnalla. Jotenkin näin menee Maaria Leinosen yksi runo. Jos edes hiukkasen kauneutta, yksikin kukka. Nyt kun katselen taaksepäin elämääni, melko rosoiselta näyttää. Omasta mielestäni, jospa muut näkevät vähän parempaa.
Arpia on siis monenlaisia . On näkyviä ja niitä, joita muut eivät näe. Ja sisäiset arvet ovat varmasti niitä kivuliaimpia. Ja ne voivat aueta vielä vuosienkin päästä.
Ihmisenä oleminen on taitolaji, siltä joskus tuntuu. Haluaisin elää niin, etten aiheuta toiminnallani toisille vahinkoa tai edes pahaa mieltä. Vahingon tuottamisen voi hyvin kiertää, mutta pahaa mieltä ei niinkään. Kuinka paljon onkaan lähimmäisiä, jotka muistelevat jotain sanomaani pahoilla mielin.
Ja omassa sielussanikin on muutama paha arpi. Sanomiset, jotka aiheuttavat arpia, vammauttavat sisintä. Ihmissuhde voi katketa tai muuttua etäiseksi.

Leila-mumman viiden aiheen haaste

Leila-mumma jaksaa keksiä hienoja haasteita pitkin kesää! Taitaa paape olla vielä sairaalassa ja ikäväänsä karkottaa. Meidän iloksi. paapelle terveisiä!
Tässä haasteessa piti olla lintu ja ihminen, eri värein.

Sinisiä siipiä Varattu Vilimarikalle

Vaaleita värejä "Kaksi joutsenta"

Tummia sävyjä

Vihreää ja punaista

Kaikissa väreissä

Kortit on tehty pelkästään silpuista.





perjantai 12. heinäkuuta 2013

Tarina päivässä/kakkukahvit

Minä en osaa juoda kahvia, jos ei ole kastettavaa. Kakkukahvit näin kesällä verannalla, voiko olla parempaa! Kyllä tietysti voi, kakkukahvit ja jäätelö.
Minä opin leipomaan vasta hyvin aikuisena. On pakko tunnustaa, etten kotona ollessa oppinut mitään. Mutta se onkin ihan eri tarina se.
Tätilässä, missä nyt asun, pidettiin aina Elvin-päivät. Kutsua ei lähetetty, ihmiset tiesivät, että Elvin päivänä on kakkugalaasit. Sotien jälkeen kävijöitä saattoi olla yli 50 henkeä. Minusta se on paljon. Silloin olikin kahvikutsut yleisempiä kuin nykyään. Ei odotettu kutsua, vaan poikettiin tupaan. Ja aina oli kakkua tarjolla. Alkukesästä pravuurina oli raparperipiirakka. Ikävää siinä oli voin ja sokerin vaahdottaminen pienen pienellä puukauhalla. Jos satuimme olemaan paikalla, tehtävä oli ilman muuta meidän nuorempien.
Maustekakku oli myös hyväksi havaittu tarjottava. Yleensä aina leivottiin kotona, siis tätilässä. Niin on kyllä leivottu meilläkin. Ei olisi ollut varakaan ostaa kaupasta isolle porukalle.
Joskus kävi niinkin, kun oikein yritti leipoa hyvän kakun, se ei lähtenyt vuoasta irti, tai ei noussut kunnolla, tai sokeri oli unohtunut. Kumma juttu. Sitten kun vain sotki aineet ja laittoi vuokaan, saikin aikaan mahtavan kakun.
Nyt ei juuri kakkuja leivota, minä lihon jo katsomisesta (taikinan maistamisesta) ja mies ei syö imeliä. Meillä leivotaan vain, kun tulee vieraita tai olen luvannut viedä jonnekin herkkuja. Kahvia kyllä juodaan, leivän kanssa.

torstai 11. heinäkuuta 2013

Tarina päivässä/perhonen

Olen hyvin huono luonnontieteissä. En tunnista juuri montaakaan perhosta. Enkä lintua, enkä kasvia. Aika nolo juttu. Nimeltä kyllä tunnen, mutta en osaa yhdistää nimeä ja kuvaa.
Perhosista puheenollen.Ensimmäisenä tulee mieleen Suruvaippa, ei niinkään perhosen itsensä takia, vaan kirjan, jonka nimenä on Suruvaippa. Lienee tuttu. Sehän kertoo vanhuksista ja hoitajista ja huonosta hoidosta. Itse kun olen hoitanut vanhuksia koko ikäni, tämä kirja kosketti ja satutti. Pani miettimään. Ja sehän kirjan tarkoitus varmaan olikin. Vanhustenhoidosta voisin puhua/kirjoittaa vaikka kuinka kauan, mutta nyt oli tarkoitus kirjoittaa pieni tarina perhosista.
Meidän kukkapenkkiin on varta vasten istutettu Punahattuja, joissa muuten on jo hyvät nuput. Kun kukat avautuvat, ilmestyy Nokkosperhoset kuin taiotut paikalle. Minusta ilmiö on ihmeellinen. Mistä perhoset tietävät, että nyt on aika. Hajusta varmaan. Mutta mistä asti nokkosperhoset lentävät?
Niin tai näin. Iltapäivisin on mukava laskea, kuinka monta perhosta kukissa on. Niitä on paljon.Useita kymmeniä.
Tyttären lapset ( 3kpl) ovat innostuneet tänä kesänä perhostelemaan. Isänsä osti kaikille oman haavin. Alkuinnostuksessa he juoksentelivat vielä iltamyöhään pihalla perhosten perässä. Kokoelmista en tiedä, mutta kaipa jo jotain on laitettu esille.

Muutama atc-kortti ihan muuten vain

Olen saanut erilaisia tarvikkeita vaihdoissa ja tein eilen niistä pari korttia. Tai oikeastaan täydensin keskeneräisiä.


Onnea VAPAA


Madonna VAPAA


Sarah Kay-haaste

Sarah Kayn haasteen aiheena piti olla pyöreä muoto. Tein telinekortin lapsenlapselle synttärikortiksi. Nyt kun katsoin korttia kuvasta, huomasin, että sihti ei ollut aivan kohdallaan.


keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Tarina päivässä/sade

Kylläpä sattui! Aiheena on tälle päivälle SADE. Jos ei satu muistamaan, millainen sade on, niin nyt saa heti aiheesta kiinni katsomalla ulos. Tällä hetkellä sade on sellaista pientä tihkua. Sadetta on kyllä monenlaista. Helteellä sade oli ihanaa lämmintä, joka virkisti mukavasti. Ei haitannut, vaikka kastui. Sanonta, minkä kesä kastelee, niin sen myös kuivaa, lienee kaikille tuttu.
Syksyllä myrskyinen sade kiehtoo.Yritäpäs tarpoa vasten tuulta sateen pieksäessä kasvoja! Ihanaa! Sitten ei kyllä ole mukavaa, jos puita alkaa ympäriltä kaatua.
Sateesta sanotaan myös, että se tekee hyvää omalle perunamaalle ja naapurin kuiville heinille.Mistä lie tuollainen, selvästi vahingoniloinen sanonta saanut alkunsa.
Joskus on käynyt niinkin, että on satanut monta päivää, jollei peräti viikkoja peräkkäin. Se ei oikein ilahduta.
Sen sijaan kuivasta kesästä on sanottu näinkin, että silloin on hyvä etsiä kaivoon heitettyjä kirveitä.
Sateella on hyvä harrastaa erilaisia tupahommia, mitä kukin niillä sitten käsittää.

EMM #28

Tämä kortti on koottu jälleen eri lehdistä. Pohja on kuin Hailuodon hiekkasärkiltä, ovet ovat Herättäjäjuhlien tunnuksesta. Haapajärven kirkon ovet raollaan. Kukat ja perhonen jostain muusta lehtisestä.Ajattelin ensin ihan toisenlaista korttia, mutta tuommoinen siitä kuitenkin tuli.


Ovet kesään auki VARATTU KIRSTILLE

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Tarina päivässä/tavarataivas

Eilen en päässyt koneen ääreen ollenkaan, joten kirjoitan nyt eilisen tarinan tavarataivaasta. Olin nimittäin sellaisessa tänään.
Minulle tavarataivas on tietenkin kirpputori! Tänään kävin Ylivieskan City-kirpparilla ja Kyllä oli tavaraa! Ihania vaatteita, joita keräsin käsivarsilleni läjän. Onneksi isäntä käski koettaa niitä ensin. Mikä pettymys, kun punakukkainen kesäleninki jäi rintojen kohdalta kiinni. Ei mennyt alas!Olisin näkynyt siinä leningissä kaivolta kotia. Sen lisäksi kaksi puseroa piti palauttaa paikalleen.
Minulla on pieni ongelma tälläisessä tavarataivaassa. Tarjolla on paljon hurmaavia vaatteita, lähinnä puseroita, joissa on jos minkämoisia hörhelöitä, pitsiä ja kimalletta. Ne kyllä sopivat päälle, mutta ajattelin tänäänkin, yritänkö näyttää kolmekymmentä vuotta nuoremmalta tälläisissä vaatteissa? Miksi ne viehättävät? Saako, onko sopivaa tämänikäisen (lähempänä 70 kuin 60)käyttää vaatteita, joissa on kaikenlaista koreutta? Näytänkö liian suruttomalta? Minä EN halua näyttää mummolta, vaikka joskus kävelenkin kuin mummo.
Niin mutta se tavarataivas. Kirpparilla on siis valtavasti kaikenlaista kaunista, jonka haluaisin. Tarpeellista ja useimmiten aivan tarpeetonta.
Kirjat ovat yksi heikkoiteni, vaatteet toinen, sitten katselen myös kaikki korut, koriste-esineet, antiikit, lehdet ym. ym. Autotarvikkeita en yleensä kuitenkaan tsekkaa. Lastenvaatteet ovat myös sellainen sarka, joita en ihan hirveästi katsele. Lastenlapset ovat nyt senikäisiä, ettei ole enää helppo heille ostaa. Mutta kaikki paperitavara, askartelujutut, pehmolelut ja muut tälläiset käydään läpi.
Joskus on pakko ostaa jotain, kun halvalla saa. Vaikkei ole tietoa, mitä sillä tekee.
Mies uskollisesti odottaa vaimoaan, joka saapuu kassalle tavarapaljouden kanssa. Nyt täytyy kuitenkin tarkentaa. Aina ei välttämättä löydy mitään. Täytyy olla erityinen kirppismieli, jotta tavarataivaasta pystyy nauttimaan ja aina sitä ei ole. Eli tulee tehtyä ihan tyhjä reissu.

Saatuja

Kirstin kanssa meillä oli korttivaihto ja sain häneltä pyytämäni kissakortin ja muutakin mukavaa.


Ihastuttava kortti! Kiitos Kirsti!

******
Sain myös jo viime viikolla Ainolta kirjan "Kuulin pöllön kutsuvan"

Kiitos kirjasta Aino! ps. vasta aloitin.

*******
Olin voittanut Kotilaiskan kesäkuun roskishaasteessa kortin. En nyt ottanut kortista kuvaa, mutta kaunishan se on ja toinen kortti myös. Kiitos Kotilaiska!

******
Nyt täytyy yrittää palata normaaliin päiväjärjestykseen. Katsella, mitä te olette tehneet, onko uusia haasteita ja muuta mukavaa. Ehkäpä teen omia korttejakin.
Pitäisi kyllä käydä katsomassa mustikoita. Pakkasessa ei ole yhtään entisiä. En vain tykkää lämpimistä keleistä ja mustikankeruusta. Huono yhdistelmä.


maanantai 8. heinäkuuta 2013

Uusi saksiruno

Sain aikaiseksi toisen saksiruno. Se on tehty eräästä lehdestä, myös pohjakuva on samasta lehdestä.


Minulla on ollut vaikeuksia nettiyhteyden kanssa, mutta jospa huomenna menisi paremmin.

LÄMMINTÄ VIIKKOA KAIKILLE!

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Tarina päivässä/syyllisyys

Luulenpa, että me kaikki olemme tunteneet elämämme aikana syyllisyyttä enemmän tai vähemmän. Jo pieni lapsi tuntee syyllisyyttä. Se onkin sitten taitolaji vanhemmilta, miten he käsittelevät asiaa. Lisäävätkö he lapsen syyllisyyttä niin, että hän joutuu vanhempana sanomaan niinkuin körttinuorten paidassa: minä olen syyllinen kaikkeen. Tämän pitäisi olla kevennys!
Jos taas ajattelen omaa elämääni, niin nuorempana olin ihan tyytyväinen tekemiini ratkaisuihin ja valintoihin. Olin usein oikeassa omasta mielestäni. Minulla oli oikeus tehdä niinkuin tein.
Mutta voi voi. Nyt kun ikää ja toivottavasti viisautta on tullut, tunnen monista ratkaisuistani syyllisyyttä. Joudun ihmettelemään, kuinka olen voinut toimia sillä tavalla.
Syyllisyyden myöntäminen on joskus todella vaikeaa. Menettää kasvonsa. Kun sen uskaltaa, voi kokea suunnattoman helpotuksen ja vapauden tunteen.

torstai 4. heinäkuuta 2013

Tarina päivässä/kesäloma

Kesäloma on yleensä ansaittu.Siis tehdystä työstä palkinto. Silloin, kun lapset olivat pieniä (4kpl) , menimme lapsuudenkotiini lomalle. Nyt itse mummona ymmärrän, miten raskasta se oli äidille. Minä makasin vintillä ja luin ja äiti joutui tekemään kaiken. Minä lepäsin, keräsin voimia raskaaseen työhöni. Viikon me jaksoimme, sitten kummankin pinna kuitenkin kiristyi ja katsoin parhaaksi koota laumani ja siirtyä toiseen mummolaan. Siellä oli sikäli stressaavaa, että jouduin itse vahtimaan lapsia. Mihinkään ei saanut koskea ja talo oli täynnä pikku esineitä. Olohuoneen lattialla oli iso itämainen matto, jossa oli erilaisia eläimiä. Makasimme lattialla ja yritimme löytää niitä mahdollisimman paljon. Nukuimme vanhassa talossa ja jouduimme käyttämään yöllä ulkovessaa. Siitä on jäänyt ainakin yhdelle trauma. Mutta mummolassa oli myös oma uima-allas.
Jostakin syystä nämä ajatukset kesälomasta tuli ensimmäisenä mieleen. Nyt ei myönnetä lomaa. Eläkkeellä muka ollaan aina lomalla. Ei pidä paikkaansa.

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Ensimmäinen saksirunoni

HannaHelenalta sain idean kokeilla saksirunoa. Minun runossani on useampi sana samasta lauseesta. Harjoittelen ensin tällä tavalla.


Kotilaiskan heinäkuun roskishaaste

Kotilaiskan heinäkuun haasteen runona on Otto Mannisen Heinäkuu. Siihen tein tälläisen kortin, joka on koottu pienistä paloista.


"Päivä hehkuva heinäkuun,
hervonnut tuulen tuntu,
neitoja sotkina salmen suun..."

VAPAA

Manumiinan runohaaste #7

Manumiinan heinäkuun runo on Maaria Leinosen Kesä-runo. Tykkään kovasti Maarian runoista. Hän kun osaa muutamalla sanalla kertoa oleellisen.Tämä kortti on koottu lehtikuvista.


VAPAA

EMM #27

Tämän viikon EMM kortti on tehty papereista, jotka on saatu ja löydetty työpöydältä.


Ansaittu lepotauko VAPAA

Tarina päivässä/oma pää

Tämä haaste on jäänyt vähän huonolle hoidolle. Aina en ole edes muistanut koko juttua, tai on ollut kiire tai en vain ole syttynyt asialle. Selityksen makua.
Nyt kuitenkin pitäisi kirjoittaa omasta päästä. Höh, useimmiten se on tyhjää täynnä, mutta ei onneksi pimeyttä puolillaan, toivottavasti.
Ulkoisesti pääni on oudon muotoinen, kun sitä katsoo sivulta. Kun vähät haivenet on vedetty tiukalle poninhännälle. Varsinkin oikealta puolelta. Se ei ole paras puoleni. Hiuksia on vähänlaisesti ja nekin harmaat.
Entä sisältä? Siitä ei ole paljon kirjoittamista. Niin paljon on tehty omasta päästä, ettei siitä voi olla paljoa jäljellä. Liekö oma pää uusiutuvaa luonnonvaraa? Jos ei ole, tulevaisuus ei ole ruusuinen.

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Mumma-haaste #1

Leila-mummalla on meille mummoille ihan oma haaste. Aiheena "Mumman mussukat".
Isoimmalle lapsenlapselle (21 v.) minä olen mummi, mutta pienemmille (3 kpl) Lempi-kissan mummo. Lapset keksivät nimen itse tietääkseen, kuka on kuka. Heillä kun oli silloin kaksi isomummoa ja tavallisia 3. Minulla taas oli Lempi niminen kissa.

Lempi-kissan mummo ja mussukat


maanantai 1. heinäkuuta 2013

Muutama atc-kortti

Tänään on satanut ja satanut, maahan asti. Olimmekin Kuopiossa kirpparikierroksella. Näytän vain yhden löydön.


Ostin tälläisiä muovisia tabletteja 6 kpl, ihan vain kuvien takia.Näyttäisi siltä, että niihin on kuvattuja vintage kiiltokuvia. Molemmat puolet ovat samanlaisia.Ihan ilo katsella kuvia. Maksoivat 20 senttiä kappale. Muutakin mukavaa pientä ostin, muistipelin, jota pelaan Aaron kanssa. kirjoja, rasioita yms. Toisen romut ovat tosiaan toisen aarteita.

******
Niin ja sitten ne kortit.

Haaveilija, VAPAA


Perhosprinsessa, VAPAA


Syvyydestä minä huudan sinua Herra

Tämä ei ole vaihdettavissa. Tämän kortin tein eilen illalla. Ajatellessani mennyttä elämääni mieleeni tuli nämä laulun sanat, syvyydestä minä huudan sinua Herra, kuule minun ääneni.
Yritin tehdä aiheeseen kortin, ja tälläinen siitä tuli. Tuo kukka alhaalla kertoo siitä, että huutoni on kuultu.