Olen hyvin huono luonnontieteissä. En tunnista juuri montaakaan perhosta. Enkä lintua, enkä kasvia. Aika nolo juttu. Nimeltä kyllä tunnen, mutta en osaa yhdistää nimeä ja kuvaa.
Perhosista puheenollen.Ensimmäisenä tulee mieleen Suruvaippa, ei niinkään perhosen itsensä takia, vaan kirjan, jonka nimenä on Suruvaippa. Lienee tuttu. Sehän kertoo vanhuksista ja hoitajista ja huonosta hoidosta. Itse kun olen hoitanut vanhuksia koko ikäni, tämä kirja kosketti ja satutti. Pani miettimään. Ja sehän kirjan tarkoitus varmaan olikin. Vanhustenhoidosta voisin puhua/kirjoittaa vaikka kuinka kauan, mutta nyt oli tarkoitus kirjoittaa pieni tarina perhosista.
Meidän kukkapenkkiin on varta vasten istutettu Punahattuja, joissa muuten on jo hyvät nuput. Kun kukat avautuvat, ilmestyy Nokkosperhoset kuin taiotut paikalle. Minusta ilmiö on ihmeellinen. Mistä perhoset tietävät, että nyt on aika. Hajusta varmaan. Mutta mistä asti nokkosperhoset lentävät?
Niin tai näin. Iltapäivisin on mukava laskea, kuinka monta perhosta kukissa on. Niitä on paljon.Useita kymmeniä.
Tyttären lapset ( 3kpl) ovat innostuneet tänä kesänä perhostelemaan. Isänsä osti kaikille oman haavin. Alkuinnostuksessa he juoksentelivat vielä iltamyöhään pihalla perhosten perässä. Kokoelmista en tiedä, mutta kaipa jo jotain on laitettu esille.
Pidän kovasti perhosista ja sudenkorennoista, joita harvemmin näen.
VastaaPoistaNe tuovat lisää kauneutta kauniiseen luontoon ja kuuluvat kesään.