maanantai 28. heinäkuuta 2014

TJK # 31

Tänään, kun muuta en jaksanut, katselin verannalla lehtiä ja ajattelin, että ensimmäisestä lehdestä teen kortin TJK-haasteeseen.Lehti oli vanha Askel-lehti.

Prinsessa


MITÄ IHMETTÄ?!

Olimme muutaman päivän pois ja kas ihmettä!


Vanha Clivia päätti yllättää meidät! Tätä olemme vahtineet ja yrittäneet hoitaa, että kukkisi ja heti, kun selän kääntää, niin jopas alkaa työntämään nuppuaa!


Toinen ihmetyksen aihe oli ulkona. Vein äidin perinnön joulukaktuksen ulos ja nyt siinä on nuppuja, ainakin 10!


Tämä ihmetys vain sen takia, ettei se kuollut kesäkuun kylmillä. Pasuunankukka pukkaa kukkia!
Ihmeellinen kesä! 

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Tarina päivässä 23-7 / tippa silmässä

Elämässä on hetkiä, jolloin tahtomattaan huomaa olevansa tippa silmässä. Hetkiä, jolloin herkistyy.Ei ehkä suoranaisesti itke, mutta liikuttuu sen verran, että tippa tulee silmään. Itse herkistyn, jos näen lapsia, jotka kärsivät. Tai eläimiä. Ylipäätään heikkoja, jotka eivät voi puolustautua mitenkään. Joskus joku tapahtuma tai tilanne koskettaa yllättäen niin syvältä, että on pyyhittävä silmäkulmia.
Kerran (sen toisen kerran) olin Pariisissa ja ostimme katukauppiaalta kuuman koiran. Hän kysyi, laitetaanko sinappia ja minä nyökyttelin. Kun haukkasin koiraa, kihahti silmiin montakin tippaa. Olipa niin väkevää Dijon sinappia.
Ytysinapista on toinen kokemus Virosta. Siellä Felix valmistaa sinappia, jota ei tarvitse laittaa kuin aavistus makkaralle.
Loppukevennys. Kerran yksi hoidettava sai silmätippoja vaivaansa. Lääkärille hän totesi: "nyt minulla on sitten aina tippa silmässä". Ja niinpä on minullakin.

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Tarina päivässä 22.7 /linja-auto

Kaikkihan tietää, että linja-autossa on tunnelmaa.Minun nuoruudessani vielä kuljettiin linja-autossa. Omia autoja ei juurikaan ollut.Isän veli omisti linja-autoja. Isäkin oli nuoruudessaan ennen sotia ajamassa niitä. Isä oli muuten komea mies! Ei ihme, että hän sai äidin rakastumaan.
Me saimme kulkea ilmaiseksi linja-autolla. Kuskit melkein kaikki tunsivat meidät ja jos oli joku uudempi, riitti, kun sanoi, että omistaja on setä.
Kerran menimme nuoremman siskoni kanssa mummolaan, joka oli "ulkomailla".(naapuripitäjä, jota kutsuttiin ulkomaaksi) Meiltä sinne oli vajaa 30 km ja matkaan kului tunti. Ei mitään maantiekiitäjiä silloiset autot! Iltapäivällä poislähtiessä linja-auto syttyi palamaan! Matkustajat vain pihalle ja palo sammutettiin.
Yhtenä vappuna saimme hyvät vappuajelut pelkällä linja-auton alustalla. Isä korjaili yhtä autoa, josta oli poistettu kori. Hän keräsi kaikki paikalla olleet lapset kyytiin ja niin saimme ikimuistoisen vappuajelun!
Romantiikkaakin liittyy minun linja-automuistoihin. Nuoruudessani olin tavattoman ihastunut erääseen kuskiin. Tunne oli kyllä molemminpuoleinen. Kuljin hänen kyydissään lähikaupunkiin ja takaisin, vaikkei mitään asiaa kaupunkiin ollutkaan. No, se juttu kuivui kokoon aikanaan, mutta olihan se romanttista!

Enkulin musiikkihaaste # 7

Enkuli on tutustuttanut minut aivan uudenlaiseen musiikkiin. En normaalisti kuuntele radiota juuri lainkaan. Tämä nyky kevyt musiikki on minulle aivan tuntematonta. Nyt oli kortin aiheena Pariisin kevät- Kesäyö. Tyhmänä täytyy kysyä, onko tämä Pariisin kevät yhtyeen nimi? Oletan, että on.


Tällä mukana haasteessa.

TJK #30

Minulla on jo puoli viikkoa ollut ruokapöydällä(!) askartelutarvikkeita ueampi laatikko. Mies sanookin, mitä isompi pöytä sitä enemmän rompetta. Eikä osu kovin harhaan. Ruokapöydän kulmalla olen kuitenkin kortteja väsännyt, kun muutakaan ei hirveästi jaksa.

Ei jaksa

Eipä niin jaksa. Tämä kortti TJK #30 haasteeseen.

*******
Käytiin kuitenkin eilen aamulla tytön kanssa metsässä katsomassa , joko mustikoita olisi.


Olihan niitä jonkun verran, mutta oli myös kuumuutta, hikeä ja pikku ystäviä. Ei viivytty kauan. Saatiin sen verran, että muutaman pikku rasian panin pakastimeen ja nuo syötiin lettujen kanssa.
Uskokaa pois, että muuan ystäväni poimi eilen 40 litraa mustikoita! 


maanantai 21. heinäkuuta 2014

Tarina päivässä 21.7 / katvealue

Katvealueesta tulee mieleen, että puhelin ei toimi siellä. Niinhän se varmaan on. Minulle tuli kuitenkin ensimmäisenä ajatus, että olen itse ollut monta kertaa elämässäni katvealueella. Syrjässä, en oikein ole päässyt "piireihin".Joskus olen ollut siitä harmissani, joskus nauttinut.Katvealueella on kuitenkin hyvä olla, kun asian kanssa on sinut.Kaikkea ei tarvitse tietää, kaikessa ei tarvitse olla mukana. On hyvä kuunnella ajatuksiaan.

Kotilaiskan haaste

Tein eilenillalla kortin Kotilaiskan suruhaasteeseen. Kotilaiskalla oli runokin aiheeseen, mutta en sitä tähän kopioi. http://uusiokortitroskista.blogspot.fi/2014/07/kotilaiskan-surutyohaaste-2.html .


Linkki tuli vähän monimutkaisesti, mutta sieltä pitäisi löytyä runokin.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! Lämpötilan on luvattu nousevan ja siitä en tykkää, mutta siihen on tyydyttävä.

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Uusia kortteja

Eilen en jaksanut tehdä juurikaan mitään ylimääräistä. Istuskelin sisällä ja tein kuitenkin kolme uutta korttia.


Sovussa


Kukkaistyttö varattu


Lähtijät varattu

Kaikki vapaita vaihtoon. 

Ovat jälleen tehty silpuista. Minun korttini syntyvät yleensä kuvasta. Joku kuva saa aikaan ajatuksen ja idean kortista. Sitten lisäilen siihen muuta. Saatan kokeilla erilaisia vaihtoehtoja kauankin, ennenkuin kolahtaa.

LÄMMINTÄ SUNNUNTAITA! (toivottavasti sopivasti)

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Tarina päivässä 19.7 / ainutkertainen

Minä olen ainutkertainen. Toista ei ole. Muuksi ei kannata haluta, koska muut ovat jo varattuja. Haluaisin lisätä ainutkertaiseen sanan arvokas. Olen arvokas ja ainutlaatuinen, juuri tälläisena. Väsyneenä, saamattomana. Silmät vuotavat, kuulo on valikoiva, ymmärrys hoi, ei ole aina paikalla. (taitaa olla kilpirauhasen vajaatoiminta)
Meidät jokainen on luotu ihan omaksi itseksemme. Jokaisella on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Joskus sitä on vaikea muistaa tai hyväksyä. Vertaamme itseämme toisiin. Haluamme olla parempia kuin olemme. Kauniimpia, hoikempia, viisaampia, empaattisempia. Jos yritämme olla jotain muuta, jäljittelemme, emme enää välttämättä ole ainutlaatuisia, niitä, joksi meidät on tarkoitettu.

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Kotilaiskan haaste

Kerrassaan hienoa, että Kotilaiska on jaksanut palata joukkoomme! Ja uudella haasteella. Hän oli kirjoittanut koskettavan runon surustaan ja pyysi tekemään siitä oman versiomme.

Menin metsään sieniä poimimaan
kantarelleja etsimään.
Saaliikseni sain ämpärillisen kyyneleitä.
Mustikan varvulta, sammaleelta, saniaiselta,
kuusenneulasilta poimittuja
muistoja Sinusta.


Voimia edelleen toipumiseen Kotilaiska!

Kortti ulkomaille ja voitto jälleen!

Kyllä minä nyt olen ollut onnekas! Voitin taas Silpputehtaan laajennusosan Extran .

Tälläisen hyvän kesän toivotuksen sain ja uutta materiaalia.
Kiitos Sisko!

*******
Olenhan kertonut teille uudesta harrastuksestani Postcrossingista.
Olen saanut jo yli 50 korttia ympäri maailmaa. Tänään vien postiin 5 korttia. Yksi on lähdössä Hollantiin. Vastaanottaja toivoi korttia esim. syömisistä tällä viikolla.Jos nimittäin teen kortteja itse. Päätin tehdä hänelle atc-kortin suomalaisista postimerkeistä, joissa on kesän marjoja.

Harmi, kun ei ollut merkkiä mansikoista.


keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

TJK #29

Löysin pöydältäni keskeneräisen kortin, jota vähän korjailin ja totesin, että sehän joutaa tämänviikkoiseen TJK-haasteeseen.

TJK # 29 varattu

******
Minut on vallannut taas kirppishimo. Eilenkin käytiin kahdella kirpparilla. Jotain pitää ostaa, vaikka mitään ei tarvitse. Kahdenlaista kangastakin ostin. Tuleneeko niistä koskaan mitään, mutta ostettava oli. Ja kokoelmiini ostin yhden enkelin ja kissan lisää.
Nyt pitäisi ruveta tyhjentämään askartelupöytää. Tytär tulee muutamaksi päiväksi. Hän on himourheilija/kuntoilija. Menee triatloniin Joroisiin kilpailemaan viikonlopulla.Hirveätä rääkkiä, hän voi ajaa kilpapyörällä täysillä 60 km! 
No mutta näistä askartelutarvikkeista. Tarvitseeko joku jotain? Minulla on melkein mitä vaan, paitsi ei big shottia. Voisin jotain jakaa pois.Ihan ilmaiseksi.

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Tarina päivässä 15.7/kastunut

Kun muutin aikanaan tänne, otin ensimmäisenä vuotena pienen kissan. Kissa oli aivan musta. Syntynyt ja elänyt ensimmäiset viikkonsa navetassa. Syntynyt kulkemaan ja metsästämään. Vapaana. Kissan nimi oli Lempi. En tiedä, muistaako teistä kukaan Ilta-Sanomissa aikanaan olleen sarjakuvan Lempi-mummosta, joka pilven reunalta katseli mustan kissansa kanssa tänne murheen laaksoon. Koska kissan nimi ei tullut esille sarjakuvasta, otin mummon nimen kissalleni. Sarjakuvaa piirsi muuten naapuripitäjän Jope.
Kissaahan ei oteta lemmikiksi, vaan kissa valitsee itselleen palvelijan. Niin teki Lempikin. Hänelle pidettiin makuuhuoneen ikkunaa auki, jotta hän pääsee kotiin, kun haluaa. Lempi teki hyttysverkkoon kissan mentävän aukon, jotta hän ei olisi riippuvainen ihmisistä.
Ensimmäisenä talvena hän tutustui ympäristöön innokkaasti. Talomme vieressä rotkossa on pieni puro. Eräänä iltana Lempi ilmestyi kastuneena kotiin. Minä käärin kissan pyyhkeeseen ja kuivattelin. Ihmettelin, mitä oikein oli tapahtunut. Sen verran asia vaivasi, että aamulla kävin katselemassa, missä kissa oli kuljeskellut. Uudessa lumessa näkyi selvästi jäljet purolle. Ja hups, ykskaks jäljet loppuivat. Lempi oli mennyt liian lähelle puron reunaa ja humpsahtanut. Kastunut.

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Pari ylimääräistä

Mietin Viltsun haasteeseen kirjaimella alkavia kortteja ja teinkin pupu-kortin , kunnes huomasin käydä lukemassa ohjeet. Siis ei ruskeaa. Näin minulle käy, teen ensin ja luen ohjeet myöhemmin.

Puput

Lapsuuskuva

Kortit ovat vapaat vaihtoon.

Tarina päivässä 13.7 / sadepäivä

Sadepäivästä voi olla montaa mieltä. Joskus se on ihan paikallaan. Saa keskittyä tupahommiin, kun räystäät lorisee. Sadepäivä ei ole ollenkaan mukava, jos pyykit on narulla tai täytyy lähteä kävellen kylälle.
Sadepäivä tuntuu erityisen ikävältä, kun on järjestänyt vaivalla jonkin tapahtuman ulkosalle ja alkaa sataa jo aamusta. Muutaman jutun olen joutunut perumaan sadepäivän takia. Ilmoja kun emme pysty säätämään, vaikka kuinka haluaisimme.
Olen kuullut, että sadepäivänä olisi mukavaa maata sängyssä, kuunnella sateen ropinaa, juoda mahdollisesti viiniä ja nauttia muutenkin. Pitäneekö paikkansa?

Vihreää vihreää

En ole saanut aikaiseksi juuri osallistua Viltsun värihaasteisiin, mutta nytpä onnisti! Tässä kuussa piti tehdä vihreää ja kirjaimilla o ja p.



Omenat

Pelargoniat (erilaisia pelargonian lehtiä)

Ei mitenkään mielikuvituksellisia, mutta näillä mennään.

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Tarina päivässä 11.7 / Liiteri

Olen yrittänyt saada mieleeni, millainen meidän kotiliiterimme oli.Oikeastaan se oli isompi kuin pelkkä liiteri. Alakerrassa oli sauna ja autotalli. Yläkerrassa varasto ja se liiteri. Muistoissani siellä oli vain jäisiä, lumisia puita. Koska uuneja oli ainakin 5, puita tarvittiin. Ne piti ensin sahata ja sitten tietenkin halkoa. Useimmiten työn teki äiti, mutta kyllä lapsetkin joutuivat vartuttuaan kirveen varteen. Ihmettelin lapsena, miksi äiti kulki talvella monet villasukat jalassaan hakemassa puita ja vettä. En ihmettele enää.
Liiterin toisessa päässä oli varasto, jonka edessä oli pieni terassi. Terassi toimi leikkimökkinä.
Liiteri on joskus unissani ja en ole enää ihan varma, mikä on totta ja mikä unta. Luulen, että muistan rakennuksen isompana kuin se todellisuudessa oli.
Koko olemassaolonsa oli oli maalaamaton ja purettiin -70 luvun puolella.
Toinen liiteri liittyy nykyiseen taloomme. Vanhan puulämmitteisen saunan päätyyn on joskus viime vuosituhannen alkupuolella tehty pieni liiteri. Sillä ei ole kunnon perustusta ja niinpä se onkin lintallaan ja maahan painunut. Koska saunaa ei lämmitetä, emme tarvitse myöskään puita ja liiteri tyhjennettiin toissa kesänä. Saunan "avovintiltä" löytyi muumioitunut kissa.

Pskis # 239

Pskishaasteessa aiheena tällä kertaa lemmikki/lemmikit. En ole pitkään aikaan osallistunut tähän haasteeseen, mutta nyt päätin osallistua, koska aihe innosti.


muutamia kortteja

Vaikka kuumalla ilmalla tuntuu, että aivot ovat sulaneet, niin jotain sentään sain aikaan. Kortteja tehdessä ei tule niin kuuma kuin ruumiillista työtä tehdessä. Nämä kortit on osin koottu matkan innoittamina ja yksi ihan muuten vain.


Avaanpa sen verran, että oikealla on juhlien tunnus. Siinä taiteilija on kuvannut huomista , tyyny on kuvaus körttikansasta ja vasemman puoleinen punainen kyselee, pelkääkö körttikansa vielä punaista. Punainenhan on ollut suruton väri aikanaan. Kyllä juhlilla punaistakin näkyi, eli ei taida enää pelätä.

uudenkaupungin automuseon "mainos"

Puutarhaan eksynyt
********
Minulla on valtavasti atc-kortteja. Mitähän niistä saisi aikaiseksi?



torstai 10. heinäkuuta 2014

TJK-haaste #28 ja muuten vain

Olen yrittänyt koota TJK-haasteeseen korttia, mutta koville on ottanut. Eilen illalla sitten päätin lopettaa. Ei siitä nyt parempaa tule.
Toivon linnut
TJK #28

Tänä aamuna nousin varhain. Kaikki ikkunat oli auki ja ulkona vain +11, eikä yhtään kylmä. Sitä on joutunut keräämään lämpöä itseensä monta päivää, niin hyvin tuntuu nyt pärjäävän. Tein aamulla yhden kortin ja se solahti heti kohdalleen. Kumma juttu.

Meren salaisuus

******
Kunhan tästä tokenen, lähden mansikkamaalle. Ja illalla viimeiseen ilmaiseen mammografiaan.


keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Matkalla tehtyä

Uskokaa pois, että tulee aika, jolloin näitä tarvitaan!

Tein sukat matkalla Lapualle, ei ollut vielä kuuma. Lankaa jäi pieni nyttönen, kerkesin jo jännittää, riittääkö.

Ainon arvoitushaasteen vaihto

Olin saanut reissun aikana Funchikselta vaihtokortit Ainon arvaushaasteesta.

Arvoituksen vastauskortti hieroja on hulvattoman hauska! Ajatelkaapa muurahaisia hierojina!
Kiitos Funchis! Ja kyllä kelpaa muukin!

Palaamista arkeen

Nyt kyllä sää suosi vähän liikaakin matkailijaa. Viikonloppuna oltiin Herättäjäjuhlilla Lapualla ja sunnuntaina jatkettiin vielä Satakuntaan ajatuksena tutustua Vanhaan Raumaan.
Herättäjäjuhlilla oli paljon ihmisiä ja runsaasti lämpöä. Niin todellista kuin hengellistä.Ja mikä ilahduttavaa, paljon oli lapsiperheitä.
Kaikki sujui oikein mallikkaasti.
Pohjalaisuus näkyi
Pohjalaiset ja savolaiset ovat vähän samanlaisia, kummatkin osaavat kehua itseään, ero on siinä, että pohjalaiset uskovat, mitä sanovat. (paikalla kuultua)

Tässä hauska idea kohtaamispaikkana. Torni on koottu hevosenkengistä.

*******
Juhlien jälkeen suunnattiin Kokemäelle. Jätettiin vaunu lepäämään ja lähdettiin maanantaina Raumalle. Vanha Rauma kiinnosti. Torilla tieten pysähdyttiin jäätelölle.Neljä nuorta soittajaa viritteli sopivasti soittimiaan ja kuunneltiin muutama kappale.
Olimme menossa Pyhän Ristin kirkkoon, kun meidät yhytti vanhempi nainen, joka kertoi ihan pyytämättä Rauman historiasta ja rakennuksista. Ihan mukavaa.
Sisällä kirkossa suntio levitteli vihkiryyjyä alttarin eteen. Oli alkamassa häät! Päivä oli 7.7.14, joten ei enää ihmetelty, vaikka olikin maanantai. Eiköhän tuon päivämäärän muista.
Kirkon alttarin ikkuna.
Minusta nämä vanhat kivikirkot ovat ihastuttavia. pieniä ja tunnelmallisia.

Isäntä hurautti vielä Uutenkaupunkiin - automuseoon! Monenlaisia Saabeja nähtiin ja vähän muitakin.
Tiistaina päätettiin lähteä kuitenkin kotiin. Oli aivan liian tukahduttavaa meidän kunnolle matkailla enempää.
Mutta kävimme uimassa - ensimmäisen kerran tälle kesälle.
Se vain harmittaa, ettei tule heti kirjoitettua ylös ajatuksia, eikä otettua kunnon kuvia ja paljon. Ei ole paljon jaettavaksi niistä kuvista, mitä otin.
Tulomatkalla kävimme vielä Frantsilan hyvän olon keskuksessa. Ostin muistin parantamiseen tarkoitettua uutetta.   Ilmoittelen, jos siitä on huomattavaa apua.

Savo - Pohjanmaa - Satakunta - Häme - Keski-Suomi, kaikki erilaisia maastoltaan. Kaunista omalla tavallaan joka paikassa, mutta eniten minua viehätti Häme. Viipyilevä, lämmin tunnelma. Mäkiä, järviä, taloja puiden siimeksessä. 

Kotiin tultua piti vielä kerätä kypsät mansikat. Paljon sai heittää pilaantuneita pois, mutta pakkaseen laitoin 6 rasiaa.
Tänään tyhjensin yhden pienen pakastimen viinimarjoista ja keitän niistä mehua.
Marjoja on vielä vaikka kuinka, vaikka syömmekin joka päivä niitä. uusille täytyy tehdä tilaa.




perjantai 4. heinäkuuta 2014

Vaihto ja haastekortti

Sisko kanssa vaihdettiin kortteja ja samalla tuli voittokortti silpputehtaan laajennusosasto. TJK-extra 25-26. Hienoa!

vasemmalla vaihtokortti Englantilainen kiiltokuva ja oikealla voittokortti Companions.
Herttaisia ja kauniita kortteja. Kiitos Sisko korteista ja ylimääräisestä! Minä niin tykkään kissoista!

*******
Tein eilen illalla kortin It´s all  about the Vintage and Beauty-haasteeseen.

My garden


Tarina päivässä 4.7 /lempinimi

Tisittekö, että minua on kutsuttu Naaniksi ? Ettepä tietenkään. Lempinimi lähti siitä, kun siskon tyttöni pienenä muovasi nimeni tuollaiseksi. Sittemmin edesmennyt mieheni otti sen käyttöön hellittelynimeksi. Meillä ei juuri lempinimiä käytetty. No sen verran, että yksi tyttäreni oli Tumppi pienenä. Hän kun oli niin kovin pieni. Nyt on ainakin 15 cm pitempi kuin äitinsä. Ja vanhin tyttäristä on kyllä vieläkin joskus Nippe.
Isälläkin oli omituinen lempinimi vanhempana. Kelström, mistä nimi johtui, en ihan tarkalleen tiedä. Luulen, että se oli sisäpiirijuttu, johon minä en kuulunut, kun asuin kaukana.
Tyttären toisen lapsen lempinimeksi tuli Pisko.Isosisko sen keksi. Taisi olla niin, kun hän kuuli saaneensa siskon, hän kuuli pisko. Nimeä käytetään vieläkin.
Lempinimiä on monenlaisia. Useimmiten ne väännetään nimestä, mutta on sitten tosiaan nimiä, jotka kuvastavat jollakin tavalla henkilöä. Luonnetta tai kokoa.
Tästäpä johtui mieleen, että minulta meni 20 vuotta, ennekuin huomasin / tajusin, että Savossa käytetään talon nimeä ikäänkuin sukunimenä. Särkän Martti olikin ihan jotain muuta.

torstai 3. heinäkuuta 2014

Amalian haasteeseen

Lupailin vähän aamulla, että illalla voisi olla kortteja tehtynä. Voi voi, vain yksi kortti on tehty! Saamattomuutta!

Tein tämän Amalian haasteeseen, jossa piti olla jotain kesäistä.

Ehkä parempaan ollaan menossa

Vanhaa taivasta näkyy! Ehkäpä se tästä tosiaan kääntyy kesän puolelle. Talvi meni talvea odotellassa ja kesä sitä itseään odotellassa. Mutta nyt ei kuitenkaan sada! Kasvimaalla ei ole mikään oikein edistynyt. Mansikan raakileita olisi vaikka kuinka, mutta kun sitä lämpöä on puuttunut ja aurinkoa.
Näkö on näin aamuisin sumea, kun pitää laittaa voidetta silmään. Kävin siis silmälääkärissä viime perjantaina. Peruutuspaikka ja opiskelijalääkäri (erikoistuva) Tutki kyllä tarkkaan. Ensinnäkin taittovirhettä on tullut molempiin silmiin niin, että pitäisi hankkia uudet lasit. Sitä minä vähän ihmettelin, kun tammikuussa kävin edellisen kerran silmälääkärillä, ei uusiin laseihin ollut aihetta, eikä hän puhunut mitään taittovirheistä. Kaipa se voi tulla "äkkiä". Toisen silmän luomessa oli vähän tulehdusta, johon sitten sain voidetta ja tippoja. Ja kaikenkaikkiaan silmät olivat hyvin kuivat. Kostutustippoja minulla on, mutta enpä ole niitä aina muistanut laittaa. Nyt siis pitäisi muistaa monta kertaa päivässä. Eli ei onneksi mitään , mikä ei olisi hoidettavissa. Lähinnä pelkäsin silmänpohjien rappeuman muuttuneen kosteaksi tai paineen nousseen. Ei kuitenkaan, mikä on hyvä juttu. Äiti sanoikin aina, ettei häneltä tule perinnöksi muuta kuin huonot silmät ja vaivasenluut.

Minulla on nuorin lapsista käymässä. Hän on majoitettu askarteluhuoneeseeni, mutta illalla hän lähtee johonkin happeninkiin, niin pääsen tekemään muutaman haastekortin. Me lähdemme huomenna herättäjäjuhlille ja jatkoksi muutaman päivän kierrokselle etelä-Suomeen. Rauman seutu kiinnostaa. Katsotaan sitten, syntyykö siellä mitään näytettävää.

Olen fb:ssa katsellut ulkomaisia virkkaussivuja. Kerrassaan hurmaavia juttuja täynnä. Pieniä toteutettavia ja useissa ohjeitakin mukana. Pitäisi ruveta sellaisia tekemään, kun omia näytettäviä syntyy niin hitaasti. Nytkin on kolme työtä kesken, mutta kun ei tule valmista.

Tämmöistä tällä kertaa. Jospa illalla olisi kortteja näyttää.

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Tarina päivässä 1.7 / huulipuna

Kyllä minullakin on huulipunia. En vain käytä niitä, mutta oltavahan niitä on. Minulla on sisko, joka ei voi lähteä minnekään, jos ei huulissa ole punaa. Johtuneeko traumasta, jonka hän sai nuoruudessaan, kun isä pakotti pesemään punat pois. En minä sitä oikeasti tiedä, enkä ole tullut koskaan kysyneeksi.
Ruotsin risteilyllä eksyin kerran kauneuskauppaan. Myyjä halusi maalata huuliini aivan uuden sävyn. (oli muuten komea nuori mies!) Ja enhän minä voinut olla ostamatta kirkkaan punaista huulipunaa. Oli vain kallista, koska merkki oli YSL. Eipä ole juuri käytetty, kun en ilkeä kulkea ihan niin suruttoman näköisenä. Lastenlapset saavat sitten aikanaan jakaa punat ja ihmetellä, mitä kaikkea mummollakin on ollut.