Kyllä minullakin on huulipunia. En vain käytä niitä, mutta oltavahan niitä on. Minulla on sisko, joka ei voi lähteä minnekään, jos ei huulissa ole punaa. Johtuneeko traumasta, jonka hän sai nuoruudessaan, kun isä pakotti pesemään punat pois. En minä sitä oikeasti tiedä, enkä ole tullut koskaan kysyneeksi.
Ruotsin risteilyllä eksyin kerran kauneuskauppaan. Myyjä halusi maalata huuliini aivan uuden sävyn. (oli muuten komea nuori mies!) Ja enhän minä voinut olla ostamatta kirkkaan punaista huulipunaa. Oli vain kallista, koska merkki oli YSL. Eipä ole juuri käytetty, kun en ilkeä kulkea ihan niin suruttoman näköisenä. Lastenlapset saavat sitten aikanaan jakaa punat ja ihmetellä, mitä kaikkea mummollakin on ollut.
Kuulostaa tutulta, ihmisiä jotka tarvitsevat punansa ja toisilla ne jäävät kaappiin.
VastaaPoistaRepäise joskus ja laita punaa huuliin? Tuleeko päivästäsi erilainen kuin yleensä?
YSL on laadukas merkki.
Minäkään en osaa huulipunaa käyttää. Jos joskus yritän, niin hetken päästä se on hampaissa :)
VastaaPoistaMinulla on tällä hetkellä kaksi huulipunaa käytössä. Toinen Diorin ja toinen Estee Lauderin. Kalliita, mutta hyvin riittoisia ja pysyvät hyvin huulissa. Laadullisesti aivan erilaisia kuin esim. Lumenen huulipunat, jotka eivät ainakaan minun huulissani pysy. Nyt kun aikuisella iällä olen oppinut käyttämään asiantuntijoiden apua värin valinnassa, niin ei ole tullut huteja. Ensimmäisen oikean värisen huulipunan minulle valitsi itse Raili Hulkkonen. Yksi ystäväni osti myös Ruotisin risteilyllä myyjän kovasti hänelle suositteleman huulipunan, mutta väri oli hänelle aivan väärä ja käyttämättä jäi kallis ostos.
VastaaPoistaTulipa nyt minultakin tarinaa huulipunasta :)
En osaa minäkään osaa käyttää huulipunaa...mutta kaapissa on kai yksi.
VastaaPoistaMeitsillä ollut yleensä 2 huulipunaa kerrallaan: arki ja juhla. Nykyarkihuulet ovat punattomat, ja juhlakin on haaltunut aiemmasta... ;o)
VastaaPoista