Kun muutin aikanaan tänne, otin ensimmäisenä vuotena pienen kissan. Kissa oli aivan musta. Syntynyt ja elänyt ensimmäiset viikkonsa navetassa. Syntynyt kulkemaan ja metsästämään. Vapaana. Kissan nimi oli Lempi. En tiedä, muistaako teistä kukaan Ilta-Sanomissa aikanaan olleen sarjakuvan Lempi-mummosta, joka pilven reunalta katseli mustan kissansa kanssa tänne murheen laaksoon. Koska kissan nimi ei tullut esille sarjakuvasta, otin mummon nimen kissalleni. Sarjakuvaa piirsi muuten naapuripitäjän Jope.
Kissaahan ei oteta lemmikiksi, vaan kissa valitsee itselleen palvelijan. Niin teki Lempikin. Hänelle pidettiin makuuhuoneen ikkunaa auki, jotta hän pääsee kotiin, kun haluaa. Lempi teki hyttysverkkoon kissan mentävän aukon, jotta hän ei olisi riippuvainen ihmisistä.
Ensimmäisenä talvena hän tutustui ympäristöön innokkaasti. Talomme vieressä rotkossa on pieni puro. Eräänä iltana Lempi ilmestyi kastuneena kotiin. Minä käärin kissan pyyhkeeseen ja kuivattelin. Ihmettelin, mitä oikein oli tapahtunut. Sen verran asia vaivasi, että aamulla kävin katselemassa, missä kissa oli kuljeskellut. Uudessa lumessa näkyi selvästi jäljet purolle. Ja hups, ykskaks jäljet loppuivat. Lempi oli mennyt liian lähelle puron reunaa ja humpsahtanut. Kastunut.
Voi miten suloinen kissakertomus. Ihana nimi kissalla: Lempi <3
VastaaPoistaKiva kertomus. Me kaikki ollaan vähän uteliaita :)
VastaaPoistaIhan totta, että kissa valitsee palvelijansa ja ajattelee olevansa itse jonkinlainen kuningas/kuningatar. Hallitsija.
VastaaPoistamietin eilen, että meidän tuleva vauva taitaa jo olla syntynyt taikka raskaus lopuillaan. Jänittävää! Vielä muutama kuukausi ja alamme huhuilemaan, missä vauvelimme nyt asustaakaan. :)