perjantai 31. tammikuuta 2014

Tammikuun viimeinen

Nyt tuntuu siltä, että jotain uutta pitäisi tehdä. Minulla taitaa olla jonkinmoinen kriisin poikanen menossa. Ei ihmissuhteissa, vaan täällä tekemisen puolella.Jotain uudistusta kaipaisin.
Vaihtaisin blogini ulkonäköä, mutta en onneton osaa. Jos joku haluaisi auttaa, otan avun kiitoksella vastaan.

Auringon myötä pääni kuhisee kaikenlaista. Teen ajatuksissani vaikka mitä. Blogeista on löytynyt ihastuttavia virkkausohjeita. Ompelutyöt odottaa. Teen Viltsun nukelle vaatekerran. Yksi puku on jo tehty, eli kyllä sekin pikkuhiljaa...
Läppärille pitäisi tehdä  suojus. Sukkia on kesken. Löysin suloisia vauvan tossuja netistä. Niitäkin voisi kokeilla.
Aivot työskentelevät melkein ylikierroksilla, mutta ideat eivät siirry toteutuksen asteelle. Varmaan on jokin piuha irronnut.


Tässä ennen joulua ostettu amaryllis. Ensimmäinen varsi teki muutaman kukan ja nyt odotamme, mitä tästä kehkeytyy. Hitaasti on nuppu kasvanut tuohon pisteeseen.

HYVÄÄ VIIKONLOPPUA KAIKILLE!

Pitsiä ja Puuteria #3 Marilyn

Kiirehdin tekemään korttia Marilynistä, kun olin siinä luulossa, että haaste loppuu tänään. Ei olisi ollutkaan kiire, mutta kortti tulee tässä. Koottu jälleen jämistä, paitsi Marilyn, hänhän ei ole mitään jämää, ylimääräistä vieläkään.

Kirjeen sulle kirjoitin

torstai 30. tammikuuta 2014

Askartelutaivaan haasteeseen kortti,Koukussa kortteihin

Askartelutaivaan haasteessa pyydettiin jotain ystävälle. Koska olin kortteja tekemässä, tein tähänkin haasteeseen  hempeän sydänkortin.

Tämä siis askartelutaivaan haastekortti

*****
Koukussa kortteihin  saksien silpuista-haasteeseen tein tämän kortin. Haasteessa oli luonnos.


Pläjäys haastekortteja

Tein tänään heti aamutuimaan muutaman haastekortin.


Askartelupajan Arja pyysi korttin ruskean eri sävyjä maustettuna pinellä punaisella. Minun kortissani pohjan ruskeat sydämet ovat ruskealla pohjalla, seuraava paperi on ruskean eri sävyjä ja kuvassa on se punainen naisen hatussa.

                                                            ************


Villakeijun korttihaasteeseen tein atc-kortin. kortissa piti olla kaksi sydäntä ja tässä ne ovat sisäkkäin.

********

tiistai 28. tammikuuta 2014

Take a Word, Collage Obsession




ATC-card for two callenge.

http://collageobsessionchallenge.blogspot.fi/2014/01/bridge.html

http://takeaword.blogspot.fi/2014/01/take-word-challenge-couples.html






Kortteja haasteisiin

Olen tänään ahkeroinut jonkun verran, kun haasteiden ajat umpeutuvat.


Tämä on Enkulin musiikkihaasteeseen. Sehän oli Juha Tapion ""En mitään en ketään"



******
Inspis-haasteen Tagi




maanantai 27. tammikuuta 2014

Esteriltä saatuja

Vaihdoimme Esterin kanssa kissa-aiheisia kortteja. Omani laitoin vasta tänään postiin, en laita kuvia niistä, että säilyy salaisuutena.


Esterin kissat ovat tässä. Kaikilla kruunu päässä. Luulen, että oikealla oleva kissa on Esterin lapsen piirtämä.Ei ollut selitystä mukana. 
Aivan hurmaavia kissoja kaikki!
Kiitos Ester! Ovat aarteita!

Muutama haastekortti ja tärkeä tiedustelu!

Funchis laittoi minulle koppina inspiraatiopalloni, joka on hukkateillä. Tämä, jonka sain, taitaa olla kopio, sillä vielä ei mitään ryntäystä ole tapahtunut. Tosin nousin yöllä kortteilemaan, kun unikin on hukassa jälleen kerran.
Tein Funchiksen nukke-haasteeseen oman versioni.Koottu lehtileikkeistä.

Nukkeneidin aamiainen.

*******
Toinen haastekortti on TJK, eli tämä joutaa korttiin-haaste.


Kuten kortista hyvin näkee, inspiraatio ei ole kohillaan vielä.Yksinkertaisella mennään.

*******
Nyt seuraa tiedustelu. OLENKO LUPAUTUNUT JONKUN VAIHTOHAASTEESEEN? MINULLA ON SEMMOINEN KUTINA, ETTÄ JOSSAKIN OLEN, MUTTA EN YHTIKÄS MUISTA, MISSÄ.eN OLE KIRJOITTANUT MITÄÄN YLÖS, AJATTELIN ILMEISESTI, ETTÄ MUISTAN, MUTTA EI SIIHENKÄÄN(MUISTIIN) OLE LUOTTAMISTA YHTÄÄN.

Tämmöistä tänään. Kaikkeen saa tottua, kun vanhaksi tulee.



torstai 23. tammikuuta 2014

Pskishaasteen bingo

Tämänkertaisessa pskishaasteessa oli bingo. Tein yksinkertaisen leimailukortin.


valitsin valkoinen-harmaa-musta.

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Nukkeilua

Funchis haastoi tekemään nukkekortteja ja ajattelin jonkun väsätä. Ihan toiveiden mukaan ne eivät ole.

Vasemmanuoleisen kasvoja ei näy ollenkaan tai ainakin heikosti näkyvät, hiuksia on niin paljon.(valo osuu ikävästi kasvoihin.)

TJK #4

Sainpa tehtyä kortin "Tämä joutaa korttiin"-haasteeseen. Kortinteko ei vieläkään luista.

Löysin jääkarhun kissoja etsiessäni ja ajattelin, että korttiinhan tuo mussukka joutaa.

maanantai 20. tammikuuta 2014

ONGELMA!!!!

oSAAKO KUKAAN AUTTAA? EN SAA KOMMENTOITUA TEIDÄN BLOGEJANNE. PÄÄSEN KYLLÄ LAATIKKOON JA VOIN KIRJOITTAA KOMMENTIN, MUTTA SIVUPALKKI EI LIIKU JA JOS SIINÄ ONKIN VALMIIKSI JULKAISULAATIKKO, EI TAPAHDU MITÄÄN.
jOS JOKU TIETÄÄ AVUN PULMAAN, NIIN BLIIS!

Uusi arvonta

Minulla oli joulukuussa adventtiarvonta, jossa palkintona oli tämä kirja.


Alunperin kirjan voitti blogiton SatuSanna, mutta koska en ole saanut häneen yrityksistä huolimatta yhteyttä, kerroin arpovani kirjan uudelleen vuodenvaihteessa. Nyt sitten muistin, että kirja on edelleen arpomatta ja panin aamutuiomaan töpinäksi.

Onnelliseksi voittajaksi nousi KAINIS!

Tarvitaan enkeleitä vieläkin! ONNEA! Sinun osoitteesi minulla onkin.

*******

Minulla on joku häiriö kommenteissa, kun en saa niitä läpi. Kursori ei suostu liikkumaan, kun pitäisi julkaista kommentti. Joten, käyn kyllä lukemassa blogejanne, mutta en saa kommentoitua.
Asiaa täytyy tutkia.

HYVÄÄ ALKANUTTA TALVISTA VIIKKOA! Pakkasta -21.

perjantai 17. tammikuuta 2014

Kirjahaaste Sheferijmin mukaan

Sheferijmin blogissa on haaste MiMiTuI eli mikä minusta tulee isona. Kysymys on kiorjoissa esiintyvistä ammateista. Ymmärsin näin, että on ensin luettava joku kirja, jossa on jokin ammatti. Kerrottava kirjasta ja linkitettävä se Sheferijmin sivuille. Tai näin ajattelin tehdä.

Luin siis kirjan Orapihlajapiiri, jonka on kirjoittanut Hanna Tuuri.Kirjoittaja on Irlannissa asuva suomalainen, joka on aiemmin kirjoittanut elämästään Irlannissa. Orapihlajapiiri on hänen ensimmäinen romaaninsa.
Kirja kertoo kuopiolaisesta sairaanhoitaja Kirsistä, joka päättää muuttaa tyttärensä Annin kanssa Irlantiin. He muuttavat pieneen kylään, jossa toimii kehitysvammaisille tarkoitettu yhteisö. Yhteisön käytössä on useita taloja, joissa hoitajat asuvat yhdessä hoidettavien kanssa.
Kirsin sairaanhoitajan työ muuttuu oleellisesti rinnalla kulkijan ja auttajan työksi. Oikeastaan ei työksi vaan elämäntavaksi.
Annille, Kirsin tyttärelle, muutto Suomesta on vaikeaa. Kylässä hän kuitenkin saa uusia ystäviä ja sopeutuu pikkuhiljaa toisenlaiseen elämänpiiriin.
Lyhyeksi aiottu oleskelu muuttuu vuosiksi.Kirsi löytää rinnalleen Antonin, toisen kylään saapuneen ja heille syntyy lapsi. Anni muuttaa Suomeen käydäkseen koulunsa loppuun.
Kirja kertoo vuoronperään Kirsin ja Annin suulla elämästä kylässä. Ihmisiä on paljon ja joskus vaikeaa pysyä kärryillä heistä.
Kirjan takakannessa sanotaan sen olevan kertomus uuden alun mahdollisuudesta ja yhteisöllisyyden ja ystävyyden voimasta.

torstai 16. tammikuuta 2014

Leilan haaste

Mistä saan voimaa? Tämän muistin Leilan haasteesta. En muista, oliko kyse vain kortinteosta, mutta minä tein kortin, joka antaa minulle voimia kaikkeen. Eli uskosta.


Pohja on koottu kullanvärisestä kakkupaperista, kuva on kiiltokuva ja helmet saatu varmaan Manumiinalta.

Pskishaaste

Tämänkertaisessa Pskishaasteessa piti olla värittämätön leimakuva. Minullehan se käy, kun en osaa oikein värittää!


Sisälle leimasin Onnea, mutta en sitä kuvannut. Kortti on siis kaksiosainen. Menossa ehkäpä tyttärelle.

Inspis-haaste

Yritän ottaa kiinni näissä haasteissa ja tein inspis-haasteeseenkin kortit. Siinähän piti tehdä kolme kortti keltaisella ja kirjaimet ABC. A ja B tein jo ennen reissua, mutta C tein eilen. Se on leimattu Irlannista ostamalla cupcake-leimalla.

Vasemmalla Amuletti, sitten Ballerina ja alhaalla Cupcakes

Kotilaiskan haaste

Kotilaiska aloitti taas uuden haasteen. Haasteessa piti tehdä ystävänpäiväaiheinen atc-kortti, jossa olisi paikka pienelle lahjalle. Väsäsin tälläisen korttipussukan, jossa on sisällä pienessä pussissa karkkia. Tehty lehdistä leikatuista kuvista ja leimalla.




Tämmöisen voisin antaa jollekin ystävälle.

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Good morning everyone!

Kotiuiduin eilen illalla Irlannin matkalta. Siksi täällä on ollut hiljaista. Anteeksi kovasti, jotta en ole osallistunut mihinkään, enkä kommentoinut blogejanne. Kunhan pääsen jälleen kiinni arkipäivään, niin käyn katsomassa, mitä kaikkea ihanaa olette tehneet!
Olimme pienen tytön ristiäisissä. Muuten oli tarkoituksenani käydä katselemassa paikallisia askartelukauppoja. Muutaman läjän tavaraa ostinkin. Samanlaisia tarvikkeita sielläkin on. Suurinpiirtein.


Ostoksia rajoitti se, että ne piti saada mahtumaan matkalaukkuun, mutta tässä sitä tavaraa on. Askartelulehtiä en löytänyt kuin kaksi. Jotain laitan varmaan palkinnoksi Viltsun haasteeseen.

Olen aivan ihastunut Irlantiin. Ristiäiset pidettiin Kerryssä, johon on huikeat tiet. Pieniä, kapeita ja todella mutkikkaita teitä. Muratit kasvavat pitkin pitkin kiviaitoja, jotka reunustavat teitä. Vanhoja raunioita löytyy sieltä täältä. Talot voivat olla pieniä ihastuttavia kivisiä mökkejä tai isoja hulppeita rakennuksia. Eikä koskaan kantti kertaa kantti. Ihmiset ovat ystävällisiä, äänekkäitä ja koko perhe käy pupissa aamupalalla, varsinkin viikonloppuna. Huonommallakin englannilla saimme kaiken toimitettua. Vettä vain satoi turhan usein. Siihen tosin olimme jo tottuneet Suomessa. Irlannissa ilma voi muuttua ihan hetkessä. Kun olet pukenut päälle, auringonpaisteen sijaan sataakin jo rankasti vettä, kun menet ulos.Päivälämpötila saattoi nousta lähelle +10, mutta yhtenä yönä oli pakkastakin. Heidän talvensa on kuin meidän syksy. Miehet olivat juoksulenkillä shortsit jalassa.
Pupit ovat mielenkiintoisia. Pieniä kodikkaita huoneita/huone, käytävä, vielä löytyy huone. Vessa voi olla yläkerassa. Pieneen tilaan mahtuu paljon ihmisiä. Sovussa istutaan, syödään, juodaan kahvia, rupatellaan. Olimme kahvilla yhdessä paikassa, huone ehkä n. 20 neliötä, aikuisia 16 ja kahdet lastenvaunut.Hyvin mahduttiin. Suomessa ei tälläisiä paikkoja taida löytyä. Täällä laki kieltää suurinpiirtein kaiken, mikä Irlannissa on mahdollista.

Tälläisiä ajatuksia päällimmäisenä. Rautatieasemalla odotti luminen auto, ovet jäässä ja pakkasta sopivasti. Kun matkaan lopulta päästiin, odotti kotikin paikallaan. ps. nukuin 10 t ja näin unia englanniksi.

maanantai 6. tammikuuta 2014

Tarina päivässä / laihdutus 6/2014

Minäpä kuulun vanhojen laihduttajien kerhoon! Minulla on oikein jäsenkorttikin, magnettinen, joka on kylläkin ajan saatossa katkennut. Ajaa kuitenkin vielä asian. En tiedä, tarkoittaako vanha ikää vai sitä sitä, että on vuosikaudet laihduttanut. Niin tai näin, molemmat sopivat minuun.
Vielä alkaessani odottamaan kolmatta lasta olin hoikka, noin 52 kg. Sittemmin on kiloja jäänyt. Tällä hetkellä painan yhtä paljon kuin saadessani neljännen lapsen. Voi voi.
Niinpä olen ollut laihdutuskuurilla enemmän ja vähemmän.
 Jossakin vaiheessa ärsytti suunnattomasti, että joka paikassa tunsi olevansa liian lihava. Jos valitit lääkärille jotain vaivaa, tuli vastauksena, muutaman kilon pudotus ei haittaisi. Ei niin. Kyllähän sen nyt on huomannut, että paljon helpompaa elämä on, kun kiloja on vähemmän. Mutta kun suklaa on hyvää ja kävely ei kiinnosta. Vielä ei ole löytynyt sitä lajia, joka kiinnostaisi niin paljon, että jatkaisin sitä.
En tiedä, voiko laihduttajien kerhosta erota. Vai erotetaanko siitä. Olen ajatellut, että sinnittelen mukana niin kauan, kuin jäsenkortti kestää. Laihduttaminen on niin palkitsevaa. Kun puntari näyttää vähän vähemmän, voikin palkita itsensä ylimääräisellä suklaalla!

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Tämän vuoden ensimmäiset

Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Nyt olen huomannut, että siivotessa pitää panna merkille, mihin tavarat laittaa tai saada parempi järjestys muuten. Korttitarvikkeita alkaa pikkuhiljaa löytyä ja ehkäpä se inspiraatiokin.
Tein nyt muutaman haastekortin. Ensimmäinen on vanhaan uuteen haasteeseen, nyt Pitsiä ja puuteria. Siinä kävi kaikki ja aloitin yksinkertaisesti.


Talven tähtiä
Kuva on valitettavan huono, kun koko päivän on ollut myterää.

********
Laitan kaikki kortit samaan postaukseen, vaikka ovatkin eri haasteisiin.

EMM haaste on nyt TJK, eli tämä joutaa korttiin.Ajatus on siis sama. Kerran viikossa haaste, pitäjänä nyt Silpputehdas. Hyvä juttu!


Pyykillä

********
Funchiksen kalenterin tuhoamishaasteeseen tein myös uuden kortin. Kalenteria kortissa on pohja, jossa on tuo ihana koira!


Lemmikit

*********

Vielä Amalian haasteeseen . Siinä oli kysymyksessä puikot/puikoilla. Ja minä sain tänään valmiiksi pipon, joka on tehty Novitan Crystal-langasta 10 numeron puikoilla. 

Väri on aivan väärä, sen pitäisi olla kaunis vanha roosa, jossa on paljetteja. Ajattelin pipoa itselle, mutta voi olla, että pitämättä jää. Ohje on Novitan.




perjantai 3. tammikuuta 2014

Vauvan peitto

Jotain olen saanut aikaiseksi, vaikkei kortteja synnykään. Kardemumman talosta löysin ihastuttavan ja helpon vauvan peiton ohjeen, jonka toteutin.



ohje löytyy täältä



Tarina päivässä / karkuteillä

Minulla on melkein aina ollut kissa. Viimeisin oli nimeltään Lempi. Musta kaunotar. Lempi sai nimensä Jopen sarjakuvan mukaan. Sarjakuvassa oli kylläkin Lempi-niminen mummo, joka asusteli jo taivaan kartanoissa, mutta hänellä oli musta kissa mukana. Tykkäsin tästä sarjakuvassa, ilmestyi muistaakseni Ilta-Sanomissa. Ostin lehden ihan Lempin tähden.

Lempi-kissani kasvoi ja varttui kunnon hiirikissaksi. Tämän tästä se toi paistin näkösälle ja ilmoitti naukumalla, että on huolehtinut ruuasta perheelle. Minun piti käydä asia toteamassa ja kiittämässä Lempiä. Sitten se kyllä söikin itse koko aterian. Linnut kelpasivat sille myös. Laitoin kerran Lempille kulkusen kaulaan, että linnutkin saisivat mahdollisuuden. Myyrä ei ollut liian suuri metsästettäväksi ja kerran se raahasi oravan sisälle. Siitä ei herunut kehuja.

Lempi tiesi, milloin meille oli tullut lastenlapset kylään ennekuin tuli edes sisälle. Tunsi varmaan auton pihassa. Se nimittäin pysytteli omilla teillään silloin. Lempi ei ollut mikään sylikissa ja paijattava, eikä jaksanut siksi sietää lasten liiallista lähentelyä. Parempi lähteä karkuteille.

Minusta tuli lastenlapsien puheissa Lempi-kissan mummo. Erotukseksi muista mummoista. Heti tiesivät, kenestä puhutaan, kun sanoivat Lempi-kissan mummo. Heillä kun oli vanhoja mummoja kaksittain, muita jopa kolme.

Yhtenä kesäisenä maanantai-aamuna Lempi tuli pihalla minua vastaan, naukaisi tapansa mukaan ja häipyi. Ensin luulin, että se lähti vain karkuteille, koska meillä oli lastenlapset lomalla. Mutta se ei tullutkaan kotia. Monien etsiskelyjen ja kyselyjen jälkeen oli pakko todeta, että se oli lähtenyt lopullisesti karkuteille. Vielä vuoden päästä olin kuulevinani sen naukuvan ulkona ja kävin huutelemassa-turhaan. Taitaa Lempi-kissa lennellä mummon kanssa tuonilmaisissa katselemassa, mitä täällä surunlaaksossa tapahtuu.

torstai 2. tammikuuta 2014

Tarina päivässä /paluu arkeen

Eilinen päivä meni vallan löysäillen. En pukenut päälle ensinkään, käytiin saunassa päivällä. En tehnyt mitään, en kerrassaan mitään! Ja nyt on arki, ei maanantai vaan torstai, mutta arki.Tänään on pakko ryhdistäytyä. On pestävä pyykkiä, itseasiassa laitoin jo koneellisen pyörimään. On silitettävä, katsottava sopivia vaatteita matkalle, mahdollisesti jopa käytävä ostamassa uusia.
Tiskikone tyhjennettävä, kun sekin jäi eilen tekemättä.Kuusenkin ajattelin viedä pellolle ja sehän tietää imuroimista.
Paluu arkeen tietää myös askartelutavaroiden etsimistä. Olen laittanut ne ennen joulua vähän sinne ja tänne ja selvästi olen siivonnut myös inspiraationi. Eilen katselin haasteita, mutta ei nappaa ei.Enhän minä sitä kenellekään lähettänyt? Siis inspiraatiotani.Kamalaa, jos sitä ei ala löytyä. Sain kahdelta lapselta hienoja askarteluvärkkejä, eikä innostusta ole. Isäntä käski antaa olla. Niin täytyy tehdä. Kun ensimmäinen kortti tälle vuodelle syntyy(näkyy blogissani), tiedätte että paluu arkeen ja normaaliin elämään on onnistunut.

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Tarina päivässä/ensimmäinen

Elämässä on paljon ensimmäisiä. Kaikki tekemiset ovat kerran olleet ensimmäisiä, oikeastaan kaikki, mitä elämässä on tapahtunut. Nyt onkin vaikeaa valita, mistä ensimmäisestä kertoo. Ensimmäinen koulupäivä ehkä. En muista muuta kuin ruskean koululaukun, jossa oli sellainen kierrettävä lukko ja vihreä silkkirusetti.

Ensimmäinen rakkauteni. En minä sitä muista, en edes ensimmäistä suudelmaa.Ensimmäisen varsimaisen seurustelusuhteen kyllä muistan. Nyt vuosikymmeniä myöhemmin näin hänen kuvansa lehdessä.Tukka lähtenyt, vähän ylimääräistä tullut. Helpotti kovasti huomata, että muutkin ovat vanhentuneet.

Ensimmäisen varsinaisen työpaikan muistan hyvin. Avioliiton myötä jouduin siitä aikanaan luopumaan ja opiskelemaan toiseen ammattiin. Ensimmäisen kuolleenkin muistan hyvin. Henkilön, joka kuoli yövuoroni aikana. Tiedettiin, ettei hänellä ollut paljon aikaa. Vaimo valvoi vierellä. Myöhemmin minun piti käydä vielä varmistamassa, että hän on varmasti kuollut, sen verran tilanne jännitti. Sittemmin kuolema on tullut tutuksi.Joskus sitä on odotettu, joskus se on tullut yllättäen.

Ensimmäinen synnytys on tietenkin mielessä. Se kesti ja kesti, kunnes tytär viimein syntyi maanantaina kello 23.17. Silloin piti ensisynnyttäjän olla sairaalassa 10 päivää, jotta varmasti oli voimissaan.

Tänäänkin on ensimmäinen, loppuelämäni ensimmäinen päivä.Vuoden 2014 ensimmäinen päivä. Kohta lopuillaan, muistojen joukossa.

Tästä aloitetaan

Viime vuosi lopetettiin rukoushetkeen kirkossa. Kävimme juomassa kunnan/yrittäjien tarjoamat glögit ja lähdimme kiireesti paukutuksen alta kotiin. Käsittämätön määrä raketteja. Mikä pauke! Väistämättä tulee mieleen, mitä kaikkea noillakin rahoilla olisi voitu tehdä, mitkä nyt menivät taivaan tuuliin.
Nyt sataa vettä ja vähäinen lumi on jälleen sulanut. Outoa säätä.


Saimme tälläisen taulun Irlannista. Irlantilainen siunaus.

Iloitaan siitä, mitä meillä on. Tähän asti on Jumala meitä auttanut.