Minäpä kuulun vanhojen laihduttajien kerhoon! Minulla on oikein jäsenkorttikin, magnettinen, joka on kylläkin ajan saatossa katkennut. Ajaa kuitenkin vielä asian. En tiedä, tarkoittaako vanha ikää vai sitä sitä, että on vuosikaudet laihduttanut. Niin tai näin, molemmat sopivat minuun.
Vielä alkaessani odottamaan kolmatta lasta olin hoikka, noin 52 kg. Sittemmin on kiloja jäänyt. Tällä hetkellä painan yhtä paljon kuin saadessani neljännen lapsen. Voi voi.
Niinpä olen ollut laihdutuskuurilla enemmän ja vähemmän.
Jossakin vaiheessa ärsytti suunnattomasti, että joka paikassa tunsi olevansa liian lihava. Jos valitit lääkärille jotain vaivaa, tuli vastauksena, muutaman kilon pudotus ei haittaisi. Ei niin. Kyllähän sen nyt on huomannut, että paljon helpompaa elämä on, kun kiloja on vähemmän. Mutta kun suklaa on hyvää ja kävely ei kiinnosta. Vielä ei ole löytynyt sitä lajia, joka kiinnostaisi niin paljon, että jatkaisin sitä.
En tiedä, voiko laihduttajien kerhosta erota. Vai erotetaanko siitä. Olen ajatellut, että sinnittelen mukana niin kauan, kuin jäsenkortti kestää. Laihduttaminen on niin palkitsevaa. Kun puntari näyttää vähän vähemmän, voikin palkita itsensä ylimääräisellä suklaalla!
Tapasin ylilääkärin, jolle tuumasin, että kun lääkärit aina sanovat,että pitää olla normaalipainoinen, pitää laihduttaa, että kuinka sitä painoa saa pois, jos ei voi liikkua ja syö terveellisesti? tämäpä tuumasikin, että unohda se laihdutus! Unohda painoasiat! sillä ei ole mitään tekemistä tilanteeni kanssa eikä paranna minua! Jos ei paino laske näillä keinoin, mitä elämä antaa, ei sitä tartte stressata ja tuputtaa joka suunnalta. Tärkeintä on se, etä jaksan arjessa kipujeni kanssa! Laihduttaminen ei tee terveemmäksi eikä onnellisemmaksi, vaan kuluttaa lisää energiaani.
VastaaPoistahän ei kieltänyt normaalipainon etuja eikä hyötyjä. Ei liikapainon haittoja. Mutta tärkeysjärjestys oli selvä. Eka kerran, kun joku ulkopuolinen tuli ja sanoi, että kelpaan juuri näin.