Tien päällä on oltu.Vajaa 300 kilometriä tänään. Yhden pysähdyksen taktiikalla.Siinä kerkiää vieressä istuja ottaa monet nokoset. Minä ainakin osaan sen taidon. Toisaalta, kun on uusia maisemia, täytyy pinnistää.
Tänään tulimme Itä-Suomesta ja on pakko sanoa, että kyllä Suomessa on paljon huonoja teitä. Hyppyä, painaumaa, pitkittäin ja poikittain. Ja soratiet nimismiehen kiharalla. Mitenkähän nämä kiharat tulevat? Tunsin aikanaan nimismiehen, hänellä on pientä lainetta pää täynnä. Sen kyllä tiedän, mistä tie on nimensä saanut.
Tie yleensä vie jonnekin, mutta kyllähän se myös tuo jostakin. Elämääkin sanotaan joskus tieksi. Ja se tie on jokaisella erilainen. Tässäkin tapauksessa voi itse vaikuttaa tien kuntoon. Tai vain voivotella sen kuoppaisuutta.
Tunnetuin tie-vertaus lienee "Minä on tie, totuus ja elämä". Sillä tiellä ei hullukaan eksy.
Yleensä ei kannata katsoa taaksepäin, senkin opin viikonlopun aikana. Eteenpäin vain, sanoi mummokin lumessa. Oli tie millainen tahansa.
Miten vapauttava ja rauhoittava lause Minä olen tie, totuus ja elämä. Se on niin eikä tarvitse etsiä itse mitään eikä suorittaa mitään.
VastaaPoistaMukavasti taas kirjoitit ja annoit ajattelemisen aihetta. Kiitos!
VastaaPoista