Minulla on vähänlaisesti kokemuksia saaresta. Muistuu kuitenkin mieleen yksi mummo, jota hoidin jonkin aikaa. Hänen kotitalonsa oli saaressa. Nyt yli 90 hän oli joutunut lähtemään sieltä. Heillä oli siellä pieni mökki, oikeastaan vain yksi huone ja aitta, lapsia oli 10.Siellä he kuitenkin asuivat ilmeisen onnellisina kaikessa niukkuudessa. Sinne mummo kaipasi, sitä muisteli loppuun asti.
Tyttärelläni on mökki Turun saaristossa. Matka sinne voi kestää 6-7 tuntia. Ison osuuden ajasta vie lautan odottelu. Vakiasukkailla on etuajo-oikeus ja lomalaiset odottelee. Tämän takia he lähtevätkin useimmiten lauantaina pois saaresta. Saaressa ei ole sähköä eikä niin ollen juuri mukavuuksia.Tämä on minusta jo rakkautta saarielämään.
Kävimme tässä taannoin Hailuodossa. Menimme sinne sunnuntai-iltana ja totta tosiaan. Poistulevien jono oli varmaan kilometrin mittainen. Saari sinänsä oli mielenkiintoinen kokemus. Tasaista metsämaastoa, jäkälää jonkinverran,pehmeää hiekkaa ja tuulta. Camping-alue oli pettymys.Kävimme illalla merenrannalla, jossa on mahdollisuus uintiin. Sovimme, että seuraavana päivänä, jos on aurinkoista, käyn heittämässä talviturkin, joka vielä oli päällä. No, aurinko kyllä paistoi, mutta myrskysi aikalailla. Aallot olivat vaahtopäitä, enkä uinut. Turkki on vieläkin poisottamatta. Taitaa kesä loppua.
Niin ja hyvänen aika! Olen mennyt kihloihin Keiteleen saaressa joskus muinoin !
Hauskoja mielikuvia synnytät tarinoillasi. Hailuoto on myös itsekoettu paikka, liikuin sillä erään tunnetun taiteilijan vanavedessä viime vuosisadalla. Maastoautolla sain tuta saarta toisella tapaa.
VastaaPoistaToisella kerralla kävin mainitsemallasi camping-alueella ja toden totta, vaatimaton, mutta toisaalta niin luonnollinen.