Toinen adventti

Ajattelimme tänä aamuna lähteä Jäppilään kirkkoon. Ihan muuten vain. Emme ole siellä koskaan käyneet. Minä en Jäppilässä ensinkään. Käännyimme Pieksämäen tieltä ensimmäisen viitan mukaan. Tie oli ihastuttavan vanha, kapea, mäkinen ja luminen. Isot kuuset reunistivat tietä. hevosella ja reellä täällä pitäisi liikkua! Aisakello helkkää, riemua on pelkkää! Ajoimme muutaman tienhaaran ohi, missään ei huomattu Jäppilän nimeä. Kuinka ollakaan, olimme yht´äkkiä Pieksämäen tiellä ja kello riensi. Päätimme mennä Vanhaan kirkkoon messuun. Sinne vielä kerettäisiin.
Kirkossa oli rautatieläisten kirkkopyhä. Saarnan aihe oli Jeesuksen kehoitus valvomaan, että olisimme valmiita isännän tullessa kotiin. Saarnaaja oli vanhempi pappi, joka puhui oikein elämänmakuisesti. Messun jälkeen saimme vielä kirkkokahvit. Kylläpä oli mukavaa kuunnella meille ihan vieraitten ihmisten jutustelua.
Päätimme kuitenkin löytää Jäppilän. Ei sunkaan sitä ollut kartalta poistettu, vaikka navigaattori ei sinne löytänytkään. Menimme siis toista tietä ja siellähän Jäppilä oli, entisellä paikallaan, sanoi mies. Ajattelimme katsoa mennessä, mistä meidän olisi pitänyt kääntyä, että olisimme sinne päässeet. Se jäi vieläkin epäselväksi. Reissun opetus? En minä tiedä, oliko sitä, mutta mukavaa oli. Kun aamulla lähtee, ei aina tiedä, mistä itsensä löytää.

Tein eilen tälläisen kranssin oveen. Luonnossa se on paremman näköinen.