Minä en ole suulas ihminen, enemmänkin hiljainen. Eikä ollut yksi tyttäristäkään neuvolan 5 v-tarkastuksessa. Psykologin oli tarkoitus haastatella häntä ja todeta, onko hän 5-vuotiaan tasolla. Ei saanut tytöstä sanaakaan irti. Oliko psykologi huono vai oliko tytär vain päättänyt olla hiljaa, en tiedä.
Toinen tyttäreni taas oli huomattavasti puheliaampi jo lapsena.Kävi ensimmäisen luokan alussa puhumassa itselleen iltapäivähoitopaikan, kun kaverillakin oli.
Näissä tapauksissa oli kyse enemmän puheliaisuudesta tai sen puutteesta kuin suulaudesta.
Kesäteatterikappaleissa ruukaa olla ainakin yksi suulas naisihminen. Tiedätte varmaan, vähän höpsähtänyt, joka tietää kaikista kaiken ja jos ei tiedä, ottaa selvää.Ja kumma kyllä, tämä henkilö on usein se paras roolihahmo koko näytelmässä. Kaipa meihin hiljaisiin suomalaisiin vetoaa jollakin alkukantaisella tavalla höpöttävä, suulas ihminen. Nimenomaan sen pitää olla nainen. Miehellä rooli ei sovi.
Totta puhuen. Oikeassa elämässä suulas ihminen on rasittava.Varsinkin, jos henkilö puhuu kovalla äänellä. Ottaa korviin ja sellaisen seurassa on vaikea olla.
Kun tapaan kylällä jonkun hyvän ystävän, jota en ole hetkelleen nähnyt, niin kyllä juttua piisaa ihan suulauteen asti. Hyvä, että toinen kerkiää kuunnella, vastaamisesta puhumattakaan.
Hei!
VastaaPoistaHalusit että teen sinulle piirakat:)
Laitatko sähköpostiini vielä viestiä paremmin. Ja myöskin haluatko vaalean, tumman vai aniliinin punaiset. Kiitos tilauksesta jo etukäteen.