Olipa kerran musta kissa nimeltä Lempi. Lempi oli oikea maalaiskissa, syntynyt navetassa. Nyt se oli muuttanut kirkonkylälle mummojen kissaksi. Lempillä riitti silittelijöitä. Se otti heti emännän paikan talossa. Lempi oli se, joka määräsi. Emäntäpiika teetti sille portaat ikkunansa alle, jotta Lempi pääsisi sisään ja ulos reissuiltaan. Joskus oli käynyt niin, ettei emäntäpiika ollutkaan kotona, kun se tuli yöreissultaan ja niinpä Lempi nokkelana kissana repi hyttysverkkoon kissanmentävän aukon ja niin oli reitti selvä. Emäntäpiika oppi nukkumaan ikkuna auki kesät talvet.
Kerran tosin kävi niin, että ruokakupille ilmestyikin ihan vieras kissa keskellä yötä. Lähtöpassit se sai.
Lempi oli siisti kissa, aina pesemässä ja nuolemassa. Se nukkui emäntäpiian sängyssä jalkopäässä, joskus tyynylläkin. Pentuja Lempi ei saanut, koska se oli käytetty eläinlääkärillä kaupungissa.
Kun lapsia tuli taloon, Lempi lähti suosiolla kyläreissuille ja palasi, kun auto lapsineen oli kaartanut isolle tielle.Lapset kun pyrkivät nostelemaan ja paijaamaan vähän liian kovakouraisesti ja siitä Lempi ei tykännyt.
Lempi oli kova metsästäjä. Monen monet hiiripaistit se kantoi emäntäpiialle ja naukui niin kauan, kunnes piika oli käynyt katsomassa saalista ja kehunut Lempiä. Kyllä muutama erhekin tuli tehtyä. Jokunen lintu osui kohdalle, eikä Lempi ujostellut tai pelännyt rangaistusta.
Emäntäpiika sai lapsilta nimen Lempikissan mummo. Kymmenen vuoden ikäisenä Lempi-kissa lähti viimeiselle retkelleen. Mutta emäntäpiika on edelleen Lempikissan mummo.
Ihana iltasatu. Kiitos!
VastaaPoistaTämä oli kiva satu!
VastaaPoista