Lapsena tuli hypeltyä monellalailla. Ruutua, narua, joskus jopa korkeutta ja pituutta. Myöhemmin hyppelyn luonne muuttui enemmän huomion hakemiseen. Mikään tansseissa hyppelijä en ole koskaan oikeastaan ollut. Tai jos ei oteta kesää ripillepääsyn jälkeen, kun sai luvan käydä tansseissa. Kävin varmaan joka sunnuntai-ilta paikallisella lavalla. Silloin ei ollut ainakaan meillä lauantai-iltana tansseja. No, tämä kokemus varmaan riitti laannuttamaan tanssi-intoni.
Olen kuitenkin joutunut hyppelemään muuten ja monesta syystä. Pohjoisessa asuessa tuli hypeltyä pelkästä kylmästä. Ojien yli hillasuolla. Rakennustyömaalla erilaisten kasojen yli. Ei sentään telineeltä toiselle.
Joskus on erehtynyt hyppelemään pissahädässä. Nuorenpana se toimikin, mutta ei enää. Parempi panna jalat tiukasti ristiin.
Olen melko hyvä hyppelemään asiasta toiseen. Kun kerron jotain asiaa, sanon kesken kaiken ,"niin no, enhän minä sitä ihan varmasti tiedä", ja jatkan juttua. Saatan myös hypätä Arkangelin kautta. Arkangeli on sisäpiirijuttu. Jotain kerrottaessa aloitetaan todella kaukaa, ennekuin päästään asian ytimeen.
Hyppelyä siis liikuntamuotona olisi kannattanut harrastaa vähän nuorenpana jo. Olisikohan siitä vielä apua?
Kaikki kai sellaisia on, että hyppelevät nuorina enemmän kun vanhempina.=o)
VastaaPoistaTanssihyppelyt mullakin on jääneet jonnekkin edelliseen elämään. < 30v
taaksepäin..Mulle tuttua tuo: alan puhua ja hyvä kun itse muistan sen aiheen kohta kun juttu alkaa rönsytä johonkin..sitte mun hyppelyt pakko lähteä vaan tekemään joku pikku juttu, tai katsomaan joku mikä tuli mieleen, nousta ylös ja napata ruskistunut lehti kasvista...ihme pomppimista...eikö ihminen voi vaan pysyä paikallaan. Parikymppisenä mua kuvattiin yhteen mainokseen ja se kuvaaja sanoi, että ei ole ikinä nähnyt ihmistä joka pysyy noin huonosti paikallaan! ADHD?? Kyllä joku ylivilkkaus-pomppimis-keskittymis-häiriö on. Nätimpikin nimi sille on annettu..ne sanoivat kotona aina sitä taiteellisuudeksi. Kelpas mulle, eikä mitään diagnoosia kukaan oo ikinä tehnyt, mutta kun on tuo oma lapsi niin olen paljon miettinyt tätä perimää. Ei ole hälläkään mitään diagnoosia, mutta tätä suvussa esiintyvää "taiteellisuutta" on paaaljon kyllä hänessäkin!