torstai 8. elokuuta 2013

Tarina päivässä/lehmä

Tarinan aihe on jo eilinen, mutta kun en eilen kerinnyt ja koko yön hereillä ollessa ja rajamailla(varmaan unessakin) kirjoittelin tätä juttua, niin onhan se laitettava ylös.
Meillä ei ole koskaan ollut kotieläimiä, paitsi sika. Mutta ei siis lehmiä. Pelkäsin pienenä julmetusti noita elikoita.
Kodin ja rannan välissä oli yhteislaidun. Kylän lehmät käyskentelivät siellä kesäisin. Muistan katselleeni aidan takaa, kun sitä keväällä kulotettiin. Olin kuulemma sanonut," akka ei mene rantaan, ranta pallaa". Olin jo pienenä akka, ihmekös tuo nyt vanhempana.
Jos halusin uimaan, oli tarkoin katsottava, milloin sen tein. Jos lehmät olivat mahdollisimman kaukana laitumen toisessa päässä, kiireesti juoksuksi. Kintut vilistäen juoksin laitumen poikki rantaan. Useimmiten onneksi sisarukset olivat mukana, jolloin uskalsin toisten porukassa.
Olin yli 50, kun ensimmäisen kerran kävin navetassa. Talon vanha isäntä (yli 90) esitteli minulle uutta navettaa. Siellä näin ensimmäisen kerran lehmän ihan oikeasti läheltä. Hämmästyin, kuinka isoja ne olivat . Miltä ne ovatkaan näyttäneet pienestä valkotukkaisesta tytöstä.
Tiesin kyllä, että maito tulee lehmästä, vaikka se kaupasta haettiinkin hinkillä. En kylläkään suostunut sitä juomaan, kun se maistui ihan selvästi ruoholta.

2 kommenttia:

  1. Lasten maailma on erikoinen. Myös tavat ja makuelämyksien kytkennät. Itselleni vasikat olivat lapsena suuri ihastuksen kohde vaikkei niitä omassa kodissa ollutkaan. Naapurissapa oli ja niitä sai käydä karsinassa paijaamassa ja ihan pienenä niillä on myös imemisvietti ja niillä on karhea kieli, sen tunsi kun antoi vasikan imeä kättä.
    Sääli että lehmäkokemuksesi jäi aikuisuuteen jolloin se ei enää tule lähelle.

    VastaaPoista
  2. Minullakin oli pienenä tyttönä ihania pikkuvasikoita, vaikka kaveerasin minä tosi lähituntumassa myös isojen lehmien kanssa. Laitumella saatoin käydä vanhan ja rauhallisen lempilehmäni kyljessä pyörimässä. Muistan vieläkin, miten kauhiasti säikähdin, kun lehmä yhtäkkiä päätti nousta, kun minä olin sen massun vieressä kiinni. Varsinkin suomen maatiaiset lehmät on ihania lillejä. Niin, piti vain tulla kertomaan, että käyn kyllä kaikki päivätarinasi lukemassa, en vain aina malta kommentoida. Nää on kivoja näkökulmia.

    VastaaPoista

Kiva kun kävit!