Tämä tarina kuuluu siis sarjaan tarina päivässä. Osoite löytyy palkista tarina päivässä.
Aiheet on nimetty valmiiksi. Eilinen tarina jäi kiireiden vuoksi kirjoittamatta. Tämän päivän aihe on erittäin sopiva "HELLE".
Kuuma ilma ei ole minua varten. En ole koskaan ollut auringossa makaaja. Syynä voi olla tietenkin sekin, että vaaleaihoisena palan melko pian.Mutta kyllä syynä on myös se, että kuumuus, helle yleensä, vie minusta mehut. Hyvä, että olen saanut tehdä leipätyöni sisätiloissa. Ajattelen niitä ihmisiä, jotka asuvat lämpimissä maissa. Kuumuuteen kun lisätään vielä kosteus, niin onpa tukalaa. Paikalliset ovat tietenkin sopeutuneet aikaa myöten.
Muistan yhden lähetystyöntekijän, joka työskenteli masai-heimon parissa Afrikassa. Kotilomalle tullessa hän oli kuin kuiviin puserrettu sitruuna. Mutta niin hän vain elpyi koti-ilmastossa entiselleen ja jaksoi taas lähteä takaisin.
Iän myötä huono helteen sietokyky on vain lisääntynyt. Kuulun ns. riskiryhmiin, joita suorastaan kehoitetaan pysymään poissa auringosta.Pätevä syy olla pois kasvimaalta.
Olen hikoillut litratolkulla, varmasti yhden pienen lammen verran elämäni aikana. Miksi rasva ei sula kuin voi? Olisin hoikka tyttö!
Helteellä yötkin ovat yhtä piinaa. On nukuttava kuin Marilyn (vai oliko se joku muu) vain hajuvettä ylläni.Ja kun hikoiluun lisätään vielä iän tuoma oma hikoilu, niin huh huh.
Minä ja kissani (edesmennyt) Lempi tykkäsimme etsiä varjoisia paikkoja. Ja minä edelleen. Kukoistan (?) puolivarjossa tai peräti varjossa, mutta eihän lämpö luita riko, kun ei helteeksi muutu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kävit!