Kerronpa teille nyt yhden koskijutun, joka on tosi. Perustuu omiin kokemuksiin ajalta nolla. Seurustelin miehen kanssa, joka oli innokas kalastaja. Vähän joka paikassa piti kokeilla, syökö.
Minä en ole kovin innokas kalastaja ollut koskaan, mutta mitäpä ei tekisi miehen takia. Mukaan siis vain!
Vuokrasimme monen mutkan kautta veneen ja lähdimme. Pieni joki yhdisti kaksi järveä. Vesi oli paikoin matalalla ja jouduimme luovimaan kivien välissä. Nousimme maihin pieneen saareen ja joimme siellä kahvit ja söimme eväät. Kalaa ei tullut, vaikka kuinka mies virvelöi.
Ilta rupesi tummumaan ja totesimme, että nyt täytyy lähteä. Mutta kuinka ollakaan. Venettä olikin hankala saada vastavirtaan. Koskea ei ollut paljon, mutta juuri sen verran, että vaikka kuinka mies yritti, ei onnistunut. Ei löytynyt oikeaa reittiä päästä toiselle puolelle siltaa. Ei auttanut kuin jättää vene väärälle puolelle ja soittaa vuokraajalle, mihin vene jäi. Miehen kylki kipeytyi pelkästä harmista, kun ei saanut soudettua venettä ylös. Että semmoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kävit!