Lokakuun tarinat ovatkin muistoja herättäviä. Tämänpäivän aihe on lumpeenkukka. Olen kasvanut pienen järven rannalla. Lapsena olimme joka kesä uimakoulussa, vaikka jo osasimme uida. Viihdyimme järvessä . Vedessä olikin lämpimänpää kuin rannalla. Uimaranta oli juuri meidän talomme kohdalla. Siinä oli hyvä hiekkapohja, molemmilla puolilla olikin ruohikkoa. Kun ui tarpeeksi kauas, sai poimia lumpeenkukkia. Vielä kauempana näkyi kirkontorni.
Keräsimme lumpeenkukkia ja ulpukoita ja teimme niistä seppeleitä ja kaulanauhoja.Muistatte varmaan, kuinka lumpeen varresta taitettiin pieni pala, mutta ei katkaistu kokonaan ja näin saatiin kaulaan koriste.En ihan tarkkaan muista, miten kukista tehtiin seppeleitä, mutta varmaan samalla tavalla kuin muistakin kukista. Vai muistaako joku?
Meillähän lumpeenkukat ovat valkoisia, mutta Norjassa on löytynyt punaisia, jotka ovat harvinaisia. Minulla on muistikuva, että lumpeenkukka on jonkun maakunnan nimikkokukka. Kirjoitankohan nyt ihan omiani?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kävit!