Liima on tullut tutuksi kortteilun myötä. Onhan se siis tuttua ollut ennenkin, mutta nyt sitä löytyy pöydältä sekä putkiloista että pöydän pinnasta. Minulla on aika paljon putkiloita. Suurin osa sellaisia melkein loppu-juttuja. En ole hennonut heittää niitä pois, jos joskus käy niin, ettei yhtään missään, niin saa vielä kaivettua tikulla.
Liimaputkiloa ei passaa jättää korkitta yöksi. Silloin se on aamulla auttamattomasti pilalla. Näinkin on käynyt. Joskus taas olen saanut kaupasta liimaa, jolla ei tee yhtikäs mitään.
Minulla on askartelupöydällä isoisän aikainen iso kirjoitusalusta. Joskus se on niin liimainen ja täynnä pieniä paperinpalasia, ettei pohjaa tahdo näkyä. Paperinpalat ovat siis liimattu alustaan. Vahingossa. Liimaa kun menee aina yli reunojen. Minkäs teet. Onneksi liimat ovat vesiliukoisia, kun oikein on kaikki rähmässä, pesen alustan tiskiharjalla ja taas mennään.
Jos käy oikein huonosti, ettei liimaa löydy ollenkaan, niin onhan aina perunoita.
hauska pakina liimasta:)
VastaaPoista:D Minun varmaan täytyy luopua liimasta, kun perunaa on nostettu tänävuonna n. 15 hehtaarilta. Olisi liimat omasta takaa.
VastaaPoistaLiimaa onkin etitty ja onneksi löytyi! Perunat kun olivat jo muusina.
VastaaPoistaKiitos postista, mitkä kaikki ihanat sain tänään!