sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Tarina päivässä/lumienkeli

Muistatteko, millaista oli heittäytyä selälleen lumeen, levittää jalat ja kädet ja tehdä enkeleitä? Oli satanut uutta pehmeää lunta, kaikki oli puhtaan valkoista. Niinkuin lapsen mielikin. Kaikki yhtä puhdasta kuin enkelin siivet.
Sitä iloa ja riemua. Niskaan valuva lumi ei haitannut. Villasukat olivat lumipaakuissa, monoissakin oli lunta. Mutta enkeleitä tehtiin.
Löytyykö enää rohkeutta heittäytyä tekemään lumienkeleitä? Onko sisin puhdas ja avoin kuin pienellä lapsella, onko lumikin harmaata, likaista?

3 kommenttia:

  1. Kyllä me tehtiin meidän luokan oppilaiden kanssa viime talvena enkeleitä :)

    VastaaPoista
  2. Kyllä minäkin viime talvena lastenlasten mukana tein lumienkeleitä...ja muistanpa hyvinkin ne lapsuuden lumiset talvet, kun enkeleitä suurella porukalla lumeen "piirrettiin"!

    VastaaPoista
  3. Lumienkelit ovat tuttu näky muistojen kuvissani. Niin lapsuudesta kuin aikuisuudestakin. Saunan jälkeen kirmasin hankeen, kun siihen oli mahdollisuutta. Täällä ei oikein voi.

    VastaaPoista

Kiva kun kävit!