Tarina päivässä/lumienkeli

Muistatteko, millaista oli heittäytyä selälleen lumeen, levittää jalat ja kädet ja tehdä enkeleitä? Oli satanut uutta pehmeää lunta, kaikki oli puhtaan valkoista. Niinkuin lapsen mielikin. Kaikki yhtä puhdasta kuin enkelin siivet.

Sitä iloa ja riemua. Niskaan valuva lumi ei haitannut. Villasukat olivat lumipaakuissa, monoissakin oli lunta. Mutta enkeleitä tehtiin.

Löytyykö enää rohkeutta heittäytyä tekemään lumienkeleitä? Onko sisin puhdas ja avoin kuin pienellä lapsella, onko lumikin harmaata, likaista?