Nyt seuraa jälleen paljastuksia. Olen tuntenut monta kertaa sisarkateutta. Isosiskoni on syntynyt -41 ja minä sitten sotien jälkeen.Minut on tehty peloista ja kaikin puolin kärsineistä tarpeistä, ehkä kuitenkin myös ilon ja onnen ja kiitollisuuden. Isosiskoni sai kuitenkin olla useitä vuosia yksin ainoana lapsena. Minun jälkeeni syntyi neljä muuta lasta peräperää.Kotikutoisena psykologina ole arvellut, että minulla on ollut sylinpuute, koska jouduin luopumaan äidistä vuoden vanhana, kun uusi vauva ilmestyi taloon.
En koe kuitenkaan sairastaneeni sisarkateutta nuorempiin vaan nimenomaan vanhempaan. Hän sai pitää äidin ja mummot yksinään. Minusta ei koskaan tullut hirveän läheistä heidän kenenkään kanssa.
Vanhempi sisareni oli myös kaunotar ja minä jotain muuta. Hän oli koulussa ollut opettajien suosikki, samoin poikien, minä jotain muuta.Kerran jo iäkkäämpänä menin poikkeuksellisesti kosmetologin luo ja siinä jutellessa selvisi, kuka on siskoni. -"Ei uskoisi", sanoi kosmetologi.
Siskoni elämä on muutenkin ollut turvattua, minun ei.
Mutta luulen ja uskon, että hänellä on omat kipunsa, joita en tiedä. Kukaan ei selviä elämästä lämpimin käsin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kävit!