Tarina päivässä / saarna

Syyskuu loppuu tänään ja minä olen ollut saamaton tarinankirjoittaja. Puolustuksena kerron kuitenkin, että on ollut kovin kovin kiireinen syyskuu. Matkoja on tehty sinne ja tänne ja takaisin. Tuntuu, että aina on oltu liikkeellä. Ja vielä tänään lähdetään hakemaan isännälle uusvanhaa autoa. Voi sitä onnen määrää, kun mies pääsee mielihommiinsa pärisevän vehkeen pariin!
Mutta saarnasta piti kirjoittaman. Tämän päivän aihe on suoni, vaan eihän se sytytä ollenkaan niin kuin saarnan kirjoittaminen.
En ihan oikeasti ole pitänyt yhtään varsinaista saarnaa. Eilen kyllä jo lupauduin. Olimme Lappajärvellä käymässä viikonloppuna ja ajattelimme mennä aamulla kirkkoon. Ovet olivat auki, mutta paikalla oli kaksi ihmistä, toinen varmaan suntio. Mikkelinpäivästä johtuen JP alkaisi vasta kello 12. Ehdottelin, josko pidettäisiin oma palvelus. Nainen sanoi, että hän on niin huono saarnan pitäjä. Lupasin pitää saarnan, mies keräisi kolehdin. Ei kuitenkaan saatu heitä syttymään.
Ajoimme kiireesti Evijärvelle, josko siellä. Ei ollut. Siellä JP alkaisi vasta kello 13. Päätimme pitää oman Jumalanpalveluksen.
Millainen olisi ihan oikeasti minun saarnani? Aihehan on annettu. Eilen se oli "kuka on suurin Jumalan valtakunnassa". Suurin ei olekaan hän, jota me täällä murheen laaksossa olemme tottuneet pitämään suurena ihmisenä, vaan Jeesus otti lapsen esimerkiksi.Lapsi on aito, rehellinen. Lapsen usko on aitoa. Hän ei tee omia kiemuroita tai selittele asioita omaksi edukseen. Ja voi sitä, joka viettelee lapsen! Joka kohtelee lasta väärin.
Minun saarnani olisi sopivasti lakia, mutta ehdottomasti myös evankeliumi. Ja se pitäisi osata tuoda esille samalle tasolle kuin kuulijat ovat. Sopivasti höystettynä huumorillakin.Kyllä kirkossa saa nauraa.Aina parempi, jos puhujasta välittyisi se, että hän on tavallinen ihminen.Rakkaus, ilo ja rauha pitäisi näkyä.

Alkavalle viikolle enkeleitä matkalle mukaan!