tiistai 28. elokuuta 2012

Enkeleitähän on

Sain Ainon Enkelit-deco tänään täytettäväksi. Innostuin katselemaan enkelikorttejani, joita keräilen, kun /jos niitä saan. Samalla katselin muitakin kortteja ja kirjeitä ynnä lasten piirustuksia. Oli vähän haikea ja välillä surullinenkin olo. Kun lapset olivat pieniä, tiesin, mitä heille kuuluu ja mitä he kaipaavat ja tarvitsevat. Oli tunne, että pystyin heitä suojelemaan. Totuushan kuitenkin on, että elämän myrskyiltä ja murheilta ei pysty lapsiaan varjelemaan. Voi vain rukoilla heille enkeleitä matkalle.

2 kommenttia:

  1. Voi miten oikeassa oletkaan! Voin hyvin samaistua aatoksiisi.

    VastaaPoista
  2. Ei muuta voi kuin enkeleitä toivoa heidän tietään suojelemaan. Itse välillä ikävöin tyttäriä niin mielettömästi.Olen onnellinen että olen äiti =)

    VastaaPoista

Kiva kun kävit!