Olen varmaan aina harrastanut lohtusyömistä. Eilen oli sopivasti asiasta keskustelua televisiossa. Ja minä tarvitsin eilen onnistumisen iloa. Yritin nimittäin tehdä koiran kuvaa silmukoita jäljentäen. Yritys oli jo toinen. Ja taas jouduin purkamaan. Kun pitää siirtyä toiselle riville vinoon tai suoraan , ei onnistu. Kyllä minä mieleni pahoitin , kun ei onnistunut. Jossakin syvällä on kuitenkin ajatus, ettei se voi olla NIIN vaikeaa, etten sitä oppisi. Jotta varmaan vielä yritän.
No, kun ei onnistunut, niin ajattelin heti herkuttelua. Suklaata tai jäätelöä. Kumpaakaan ei talosta löytynyt, mikä voi olla ihan hyvä. Vaahtokarkkeja oli iso avattu pussi, mutta olin varmuudeksi laittanut sen toiseen muovipussiin, jonka olin laittanut kahteen solmuun. Minkähän takia? En ruvennut raplaamaan auki. Suolapähkinöitä kyllä napsin.
Lähden tästä ihan kohta kauppaan. En kuitenkaan osta ainakaan suklaata.
Herkullista ja kyllä suklaakin mulle maistuis.
VastaaPoistaMinulle herkut tuppaavat maistumaan sekä iloon että lohdutukseen. Samoja temppuja yritän kuin sinä, ja kaupassa yritän olla tiukkana. Jos kotiin vien, niin mikään ei minua pidätä.
VastaaPoistaYritä vaan rauhassa, kyllä se idea sieltä selviää. Tsemppiä :-)
Herkkuja mä kans hain, löysin manteleita. No kyllä nekin hyviä ovat, nami mutta suklaa !!!
VastaaPoistaei oo muuten kotona.
Minä olen varsinainen herkkupeppu,vaikka ei saisikaan,niin silti....en tarvitse edes lohtua varten,ja kun pussin/rasian avaan niin se on menoa.
VastaaPoista