Siskoni kerää norsuja, isoja ja pieniä, posliinisia ja puisia. Ihan kaikenlaisia, mutta ei hänellä kuitenkaan minun tietääkseni ole oikeaa norsua. Hän asuu nimittäin Helsingissä ja olen ymmärtänyt, että siellä on vaikea pitää norsua kaksiossa.
Tiedättehän jutun, missä norsu oli posliinikaupassa. Hullustihan siellä kävi. Luulen ainakin. Tunnen itseni monta kertaa tälläiseksi norsuksi, joka kääntyessään tiputtaa jotain arvokasta.
Norsusta tulikin mieleeni juhannusreissumme. Olimme matkailuvaunulla liikkeellä. Olin edellisellä viikolla pienentänyt petauspatjaa ja mitannut sängyn leveyden. 112 cm.160 cm vuoteen jälkeen tämä tuntui aikalailla kapealta. Isäntä yritti ängetä ylitseni omalle paikalleen. Ja minä joudun kääntymään usein yön aikana. Kapealla sängyllä se tuntuu ylimoimaiselta. Olo tuntuu silloin hyvin norsumaiselta.
Sanonta norsun muisti ei muuten pidä paikkaansa minun kohdallani.
Kivoja nämä sinun tarinasi :D
VastaaPoista