Oikeastaan minun ei pitäisi kirjoittaa ollenkaan aiheesta lempikukkani. Olen siitä(kin) omituinen, ettei minulla ole varsinaista lempikukkaa.Asian voi kääntää myös niin päin, mikä ei ole lempikukkani. Mutta sekin riippuu vähän siitä, missä kukat ovat ja onko niitä yksi vai useampi. Tulppaaneista tulee mieleen kotimaiset elokuvat, joissa riiputetaan muutamaa nyykähtänyttä kukkaa kädessä. Ei hyvä. Toisaalta tulppaanipenkki, jossa on paljon tulppaaneja, on ihan mukavan näköinen.
Väreistä taas keltainen ei hirveästi ole mieleeni ja kuitenkin sitä löytyy pihastani.??? Kummallista.
Lempikukkani on ehkä sidoksissa ajankohtaan. Keväällä kielot ovat kauniita, sireeni ei ole paha ollenkaan.Ehkä ruusu on kuitenkin se, josta haaveilen. Omaan puutarhaan se ruusupenkki ei ole vielä tullut, vaikka haaveena onkin.
Olen tässäkin asiassa tyypillinen vaaka, huojun puolelta toiselle etsien tasapainoa. Olisiko vai eikö olisi.
Kukat ovat todellisia aarteita. Ihastuttavat, lohduttavat, kosivat, juhlistavat... Niiden sanoma on myös tärkeä.
VastaaPoistaMinun lempikukkani on ollut lapsuudesta asti kielo.
VastaaPoistaOlen oinas ...... kuuluukohan siihen ettei asia muutu ? :D