Yllätyspostia

Niin vain oli postipoika onnistunut lumimyräkässä tuomaan meidän laatikkoon ihanan ison kirjeen! Olin voittanut Silpputehtaan laajennusosan viime vuoden viimeisen extran. Sisko olikin laittanut paljon muutakin extraa kirjekuoreen. Minä muutama päivä sitten ajattelin pidättäytyä askartelutarvikkeiden hankinnoilta. Eilen olimme Kuopiossa koko päivän ja aikaa oli liiaksi asti. Kiersimme tietenkin myös kirppareita. Ja niin unohtui päätös olla ostamatta mitään askarteluun liittyvää, kun kohdalle sattui mukavia pikku pussukoita ja papereita. Pussukoissa oli erilaisia nappeja ja muuta tilpehööriä. Mutta nehän ostettiin kaikki kirpparilta ja sehän ei ole sama kuin ostaa uusia. Eihän? Ja nyt lisäksi Silpputehtaalta saamani tavarat. Oi tätä onnea!

Siskolta saatuja, paljon kaikenlaista.

KIITOS SISKO, OLEN ILOINEN!

********

Lisään vielä eilisestä. Ilmahan oli siis aika hirveä. Isäntä onneksi ajoi. Joillakin oli vain hirmuinen kiire ja lumi pöllysi vielä enemmän, kun ohittivat.

Kaupungissa isot penkat katujen varsilla, kävelykadut/tiet auraamatta. Ja lunta satoi.

Kävimme syömässä pienessä kahvilassa, jossa oli tarjolla keittoa, salaattia ja pikkulämmintä. Ruoka oli tosi hyvää ja ihan sai vatsan täyteen.

Kiertelimme torilla ja kävimme tietenkin myös kauppahallissa. Ja lunta satoi.

Päiväkahville menimme paikalliseen Coffee Houseen. Kustaavan päiville piti päästä ja niinpä vessan etsintään. Portaitten yläpäässä oli lappu, jossa ilmoitettiin, että sinne pääsee vain ovikoodilla. Minulla mitään koodia ollut. Kysyin lähimmältä tarjoilijalta arasti, onko kahvipuolella oma vessa vai käytetäänkö samaa ravintolan kanssa. Sama oli ja ystävällisesti hän näytti numerokoodia ja toivoin muistavani sen vielä alakerrassa. Muistin, ja jopas helpotti. Isännällä olisi ollut myös tarvetta, mutta kuultuaan systeemistä hän päätti etsiä ystävällisemmän paikan. 

Koska aikaa oli, päätimme käväistä kaupungin ulkopuolella autolla. Auto oli toriparkissa. Siinä sitä kierrettiin ympyrää ainakin 5 kertaa 180 astetta ennenkuin päästiin pois. Jos minä olisin ollut ratissa, niin siellä varmaan kierrettäisiin lenkkejä vieläkin. Ihan outo paikka. Viimeistään nyt tuli tunne, että kyllä me ollaan maalaisia. Kaikki on niin hienoa ja monimutkaista kaupungissa. Mutta Carlsonilla oli kenkämyyjä, joka puhui ihan ehtaa savon murretta. Olipa mukava! Ostin heti Kuoma-kengät itselleni.

Niin vielä se piti sanomani, että istuessamme kahvilla huomasin kongissa miehen, joka seisoskeli siellä varmaan lämmittelemässä niinkuin moni muukin. Hän vaikutti ehkä vähän laitapuolen kulkijalta. Ihan oma havainto, en tiedä asian laitaa. Kun hän lähti sitten muovipussi kädessään ulos, katseeni osui hänen kenkiinsä. Jalassa oli siniset crossit. Lunta satoi ja tuiskusi pahasti. Pakkasta -10. Minulle tuli paha olla. Ajattelin niitä, joilla ei ole suojaa tälläiselläkään kelillä. Jotka joutuvat kuluttamaan päivänsä kongeissa ja katoksissa. Ja me istumme lämpimässä kahvilassa juomassa kahvia.