Yritin eilen ommella itselleni puseroa reikäsestä kankaasta ja masennuin ihan täydellisesti. Olisin syönyt suklaata tai jäätelöä, jos olisi kotoa löytynyt. En ymmärrä, miten sain ommeltua joka toisen sauman väärinpäin. Jouduin laittamaan saumoihin tukikankaan, kun oli niin reikästä. Onneksi olin leikannut puseron isoksi, että sai leikata väärin ommellut pois. Mutta- kaappiin laitoin keskeneräisenä.
Miksikähän sitä haluaa tehdä sellaista, mitä ei kertakaikkiaan osaa? Minulla on kankaita vaikka kuinka paljon kaapissa odottamassa, josko yön aikana oppisin ompelemaan. Isäntä sanoikin viisaasti, miksi en keskity sellaiseen, minkä osaan. Ja niinpä olen nyt ajatellut, että hävitän melkein(huom. melkein) kaikki kankaat pois. Kunhan kerkiän, ehkä ensi viikolla, laitan kuvia kankaista. Jos joku vaikka innostuisi niistä jotain tekemään.
Palataan asiaan!
Ainahan sitä yrittää opetella .En itsekkään ole mikään ompelija tai sanoisiko että taito on ruostunut kun on kaikkea muuta tullut tehtyä. Ei kannata masentua.Hyvää uutta päivää sinulle.
VastaaPoistaOi, ei! Älä lannistu, ehkä ei vaan ollut otollinen päivä!? Itsekin tuskastun ompeluksiini ja ompelukoneeseeni (ja varsinkin saumuriin) tämän tästä, mutta koitan pysyä yksinkertaisempien töiden parissa, puseroa en uskaltaisi edes yrittää...
VastaaPoistaKatsohan pakastimeen, kaikkea jäätelöä ei syöty ;-).
VastaaPoistaNoita päiviä tulee kaikille, kun mikään ei onnistu ja kaikki menee päin honkia. Hetken päästä on kuitenkin jo parempi.