Loppunsa edellä?

Olin eilen pihatöissä. Ajoin nurmikkoa ja karsin pihlaja-angervoa. Voikukat voivat meillä oikein hyvin, samoin argervo. Kumpiinkin olen lopen kyllästynyt. Argervo valtaa joka paikan ja siksi sitä on pakko karsia. Juurineen sitä ei saa pois, sillä niitä on paljon ja leviälti. No joka tapauksessa. Olin kaksi tuntia töissä ja käytyäni suihkussa, totesin, että olen ihan poikki, katki. En kyennyt enää mihinkään koko iltana. Töitä tehdessä en huomannut mitään erikoista. Yökin meni ihan pätkissä, vaikka otin voimakkaan särkylääkkeen.
No entäs tänä aamuna? Kahdeksalta aloitin tupahommat. Pyykkikone käyntiin ja leipomaan. Leivoin irlantilaisen soodaleivän ja sipulipiirakan.

Irlannissa leivässä on vielä rusinoita, mutta kokeilin nyt ilman. Resepti on helppo ja sopii hyvin niille, joille hiiva aiheuttaa ongelmia.

Meillä on viimevuotisia sipuleita vielä aika paljon, joten niitä täytyy käyttää mennen tullen. Tämän resepti oli Savon Sanomissa, mutta en tehnyt kuin pohjan sillä ohjeella, koska resepti olikin erilainen kuin olin ajatellut.

Niin ja sitten löysin askartelupöydältä kortin, jonka olin tehnyt keskiviikkona. Ihastuin kuvaan nimenomaan tuon vihreän katseen takia. Luonnossa kortti on suorastaan dramaattisen näköinen.

Kortti on varattu.

Miksi tuollainen otsikko?

Olen ollut niin poikkeuksellisen virkeä, että se sai jo ajattelemaan, että olen loppuni edellä. Töissä ollessa sanottiin joistakin mummoista/papoista, että ovat loppunsa edellä, kun virkistyivät yks´kaks´. (usein myös kuolivat muutaman päivän päästä)

Että tämmöistä tällä kertaa.