Olen saanut osani pohjoisen tuulista. Pureva kylmä vastatuuli, tuntuu kuin ihon alla verisuonet jäätyisivät ja iho repeilisi. Kuljin usein työmatkan 6 km polkupyörällä ja se teki tehtävänsä. Ei silloin puhuttu couperos-ihosta. Mutta verisuonet katkeilivat ja nyt on kauneus mennyt.
Olen kuitenkin aina ollut syksyn ihminen. Tykkään kulkea sateessa ja tuulessa, vaikka tuulet olisivatkin terveiset Pohjoisesta. Pohjolan tuulissa on hyvä viiluttaa päätään, ajatukset selkiävät, hengitys kulkee paremmin.
Parkkiintunut ihohan on kaunis - siihen pitää pyrkiä. Minäkin rakastan olla ulkona myrskysäällä. Nauran aina, että tuntuu aivan kuin olisi olemassa, kun sade oikein pieksää parkkiintuneiseen naamaan. Olen päässyt parkkiintumaan mimittäin.
VastaaPoistaMinullakin on couperosaa, ja en siedä yhtään kylmää talvea ilman voiteita...Olen myös syksyn ihminen, joten odotan sitä vuoden aikaa, jolloin on helppoa hengittää...ja nauttia raikkaasta ilmastosta!!!
VastaaPoistaTarinoitasi on kiva lukea!
VastaaPoista