tiistai 12. marraskuuta 2013

Tarina päivässä/kiljahdus

Päivän kuuluisin kiljahdus lienee Zalandon mainoksessa. Yritin muistella, milloin olisin itse kiljahdellut, mutta ei tullut mieleen. Kai sitä nyt joskus on kiljunut. Ilosta, pelosta vai muuten vain. En muuten kiljunut/huutanut edes synnytyksissä. Olenkohan jotenkin liian tasainen? En usko, minähän olen vaaka.En vain muista, milloin olen kiljahdellut.Kiljahdushan on sellainen hienostunut, lyhyt äännähdys. Tarkemmin ajatellen, olen kyllä huutanut, suorastaan kiljunut, kun olen hermostunut tarpeeksi. Näin se muisti palaa pätkittäin.

2 kommenttia:

  1. Jaa-a... Lapsena olen kiljahdellut, mutta tokkopa aikuisena. Se on niin karseeta mielestäni, kuunnella, kun naiset kiljuvat syyttä suotta. Tai syystä tai miten vaan. Sellaista suoraa huutoa kiljumista. tiedätkö, niikuin rokkikonserteissa telkkarista kuulee tai BB.talossa oli joku kiljukaula... HUH HUH! Mulla menee korvat sellaisessa.

    VastaaPoista
  2. Hei! Kiva tarina, mutta voi.....minulta saisit temperamenttia ja kiljahduksia varastoonkin, olen aika räiskyvä persoona....heh.....

    VastaaPoista

Kiva kun kävit!