Huomasin juuri, että tänään olen laittanut 1000. postauksen blogiini. Sehän on ARVONNAN paikka!
Eli kommentoikaa tähän postaukseen, niin olette mukana! Palkinnosta ei ole vielä tietoa, mutta jotain kivaa askarteluun liittyvää se on.
Aikaa on 17.3 iltamyöhään saakka !!! KOMMENTTEJA, KOMMENTTEJA!
********
Tänään lähdetään Jyväskylään teatteriin katsomaan Kauppa-Lopoa.
lauantai 15. maaliskuuta 2014
10 viikon haitariin
Täällä on 10 viikon Haitari-haaste. Tämän viikon aiheena on sisar/sisaruus. Minä pysyn uskollisena tällä silppujutulle ja tein sivuni lehdistä leikatuista kuvista.
torstai 13. maaliskuuta 2014
Kauhea ongelma!!!
Minun pitäisi tehdä esite, jossa on ikäänkuin taustakuva, jonka päälle on kirjoitettu teksti. Olen yrittänyt tekstinkäsittelyllä (open office) ja paintilla, mutta ei kertakaikkiaan onnistu. Helppikää nyt joku, miten sen saan. Ohjeita kyllä on , mutta en minä niillä saa aikaiseksi kuin sotkua.
keskiviikko 12. maaliskuuta 2014
Lisää luettua ja TJK
Nyt taisi käydä niin, että Aino sai minun lukuhaluni heräteltyä. Minulla taipumukset taitaa kulkea syklissä. Joko kudon, teen kortteja tai luen. Kortinteko on ollut jo tahmeaa koko vuoden, kutomista kyllä harrastan, mutta nyt luin jo TOISEN kirjan peräjälkeen ja hain kirjastosta pinon lisää ( 5 kpl)
Löysin kirjastosta tälläisen hienon kirjan. Tuija Wuori-Tabermann kertoo elämästään ja oikeastaan lähinnä kokemuksistaan Tommyn kuoleman jälkeen. Kertomukset ovat lyhyitä ja sisältävät aina jonkun Tommyn kirjoittaman runon.
Vaikka aihe on raskas, kirjoitukset ovat valoisia, toivoa antavia.
Takakannen esite.
En ollut ennen lukenut Tommyn runoja paljonkaan, mutta nyt kyllä ihastuin niihin. Osa runoista on sellaisia, joita ei ennen ole julkaistu.
Tuija Wuori-Tabermann on ihan uusi tuttavuus ja ihastuin kerrassaan hänen keveään tyyliinsä. Siis kirjaa ei ole kirjoitettu kepeään tyyliin, vaan tunnelma on jotenkin utuinen, keveä kuin perhosen lento, vaikka kaikesta kuvastuu suunnaton kaipaus ja ikävä.
Nyt en varmasti osaa oikein kuvata, miten asian koin. Siksi kehotankin, lukekaa itse. Aihe on vaikea, mutta kaikesta jäi hyvin valoisa tunne.
Tämä kirja ei kuulu lukuhaasteeseen, sillä kuka haluaa tulla isona leskeksi? Siksi joudutaan, ei haluta.
*******
Tämänviikkoiseen TJK-haasteeseen tein kortin kaikesta, mitä pöydältä löytyi. Teepussi, lehtileike, Raamattuopiston arpa ja stanssattu sydän.
tiistai 11. maaliskuuta 2014
MiMiTuI /toinen kirja
Täällä on hauska lukuhaaste. Olen yrittämässä oppipojaksi ja saatanpa päästäkin, jos nyt esittelemäni kirja hyväksytään.
Kirjan on kirjoittanut Jaakko Tapaninen, kirja on ilmestynyt vuonna 2010 ja kustantaja on Otava.
Lähikuvassa
EERO HUOVINEN
Ammattina on PIISPA.
Kirja alkaa mielenkiintoisesti piispantarkastuksella Pohjan seurakunnassa. Millaista on piispan työ? Piispan halutaan aina puhuvan myös lapsille. Kirkon penkkiin on tuotu parisataa koululaista kuuntelemaan piispaa.
Sanoja harvakseltaan pudotellen piispa kertoo, mitä hän tekee. Piispana hänellä on lupa tarvittaessa nimetä apulaispiispoja ja nyt hän valitsee halukkaista kaksi.Piispa nostaa penkiltä klarinettikotelon kokoisen ja näköisen laatikon ja arvuuttelee, mitä siellä voisi olla. Hetken arvuuttelun jälkeen piispa pyytää apulaispiispoja ottamaan laatikosta kovasti soittimen näköisiä osia, jotka hetken tutkistelun jälkeen näyttävät sopivan yhteen. Lapset ruuvaavat osat yhteen. Yleisö seuraa hiirenhiljaa. Kun osat on saatu yhteen, piispa ottaa käteensä komean piispansauvan.
Lammaspaimenilla oli aikanaan samanlaiset sauvat. Jos joku lammas pyrki omille teilleen, paimen koukkasi sauvallaan takaisin laumaan. Piispa koukkaa lapsia sauvallaan ja saa aikaan kikatusta.
Samanlaista on piispan työ, lauman koossapysymistä. Lapset ymmärtävät, mitä piispa tekee.
Eero Huovinen on syntynyt vuonna 1944 papin poikana, Helsingin keskustassa. Isä toimi Evankeliumiyhdistyksen matkapappina. Eero kasvoi sisälle uskoon ja evankeliseen liikkeeseen. Papiksi tultuaan hän kiinnostui dogmatiikasta, eli uskon perusteista ja niinpä hän innostui kovasti päästyään Teologisen tiedekunnan kirjaston assistentiksi, sieltä edelleen apulaisprofessoriksi.
60-luvulla Huovinen tutustuu Irja Kilpeläiseen, joka on opiskellut Yhdysvalloissa sielunhoitoa. Kilpeläinen kouluttaa pappeja ja opiskelijoita asiakaslähtöiseen sielunhoitoon, jossa opetellaan jättämään oma itsensä sivuun ja opetellaan kuuntelemaan. Ei anneta helppoja vastauksia, raamatunlauseita, vaan keskitytään ihmiseen. Mitä hän haluaa sanoa. Vimmaiselle tunneihmiselle ja dogmatiikasta innostuneelle miehelle oli vaikeaa häivyttää itsensä ja asettua toisen osaan. Myöhemmin tästä on kuitenkin ollut suurta apua. Huovisella on sanottu olevan norsun korvat.
Vuonna -91 Eero Huovinen valitaan Helsingin piispaksi neljästä ehdokkaasta. Vuonna 2010 hän jää eläkkeelle virasta. Piispan virkavuosiin sattuu paljon ja monenlaista. Hän on omanlaisensa harvakseltaan sanoja pudotteleva piispa, jota toiset pitävät liian lepsuna. Hänen virkakauteensa sattuivat kantelut Antti Kylliäisen harhaoppisuudesta. Luther-säätiö ja heidän suhtautumisensa naispappeuteen. Samoin samaa sukupuolta olevien parien siunaaminen. Mutta Huovisella oli myös hyvät katoliseen kirkkoon.
Hänen kuuntelutaitonsa ja osaaottava eleettömyytensä tulivat hyvin esille Estonian onnettomuudessa ja kaikkihan me muistamme piispa Huovisen Tsunamin yhteydestä. Hänet muistetaan piispana, joka itki.Jolla ei ollut sanoja, joka uskalsi epäillä, missä Jumala oli.
Kirja on erittäin mielenkiintoinen. Tosin siinä on paljon hänen tutkimuksistaan, mutta ne minä ohitin sujuvasti. Suosittelen kirjaa niille, joita kiinnostaa elämä kirkon sisällä.
Kirjan on kirjoittanut Jaakko Tapaninen, kirja on ilmestynyt vuonna 2010 ja kustantaja on Otava.
Lähikuvassa
EERO HUOVINEN
Ammattina on PIISPA.
Kirja alkaa mielenkiintoisesti piispantarkastuksella Pohjan seurakunnassa. Millaista on piispan työ? Piispan halutaan aina puhuvan myös lapsille. Kirkon penkkiin on tuotu parisataa koululaista kuuntelemaan piispaa.
Sanoja harvakseltaan pudotellen piispa kertoo, mitä hän tekee. Piispana hänellä on lupa tarvittaessa nimetä apulaispiispoja ja nyt hän valitsee halukkaista kaksi.Piispa nostaa penkiltä klarinettikotelon kokoisen ja näköisen laatikon ja arvuuttelee, mitä siellä voisi olla. Hetken arvuuttelun jälkeen piispa pyytää apulaispiispoja ottamaan laatikosta kovasti soittimen näköisiä osia, jotka hetken tutkistelun jälkeen näyttävät sopivan yhteen. Lapset ruuvaavat osat yhteen. Yleisö seuraa hiirenhiljaa. Kun osat on saatu yhteen, piispa ottaa käteensä komean piispansauvan.
Lammaspaimenilla oli aikanaan samanlaiset sauvat. Jos joku lammas pyrki omille teilleen, paimen koukkasi sauvallaan takaisin laumaan. Piispa koukkaa lapsia sauvallaan ja saa aikaan kikatusta.
Samanlaista on piispan työ, lauman koossapysymistä. Lapset ymmärtävät, mitä piispa tekee.
Eero Huovinen on syntynyt vuonna 1944 papin poikana, Helsingin keskustassa. Isä toimi Evankeliumiyhdistyksen matkapappina. Eero kasvoi sisälle uskoon ja evankeliseen liikkeeseen. Papiksi tultuaan hän kiinnostui dogmatiikasta, eli uskon perusteista ja niinpä hän innostui kovasti päästyään Teologisen tiedekunnan kirjaston assistentiksi, sieltä edelleen apulaisprofessoriksi.
60-luvulla Huovinen tutustuu Irja Kilpeläiseen, joka on opiskellut Yhdysvalloissa sielunhoitoa. Kilpeläinen kouluttaa pappeja ja opiskelijoita asiakaslähtöiseen sielunhoitoon, jossa opetellaan jättämään oma itsensä sivuun ja opetellaan kuuntelemaan. Ei anneta helppoja vastauksia, raamatunlauseita, vaan keskitytään ihmiseen. Mitä hän haluaa sanoa. Vimmaiselle tunneihmiselle ja dogmatiikasta innostuneelle miehelle oli vaikeaa häivyttää itsensä ja asettua toisen osaan. Myöhemmin tästä on kuitenkin ollut suurta apua. Huovisella on sanottu olevan norsun korvat.
Vuonna -91 Eero Huovinen valitaan Helsingin piispaksi neljästä ehdokkaasta. Vuonna 2010 hän jää eläkkeelle virasta. Piispan virkavuosiin sattuu paljon ja monenlaista. Hän on omanlaisensa harvakseltaan sanoja pudotteleva piispa, jota toiset pitävät liian lepsuna. Hänen virkakauteensa sattuivat kantelut Antti Kylliäisen harhaoppisuudesta. Luther-säätiö ja heidän suhtautumisensa naispappeuteen. Samoin samaa sukupuolta olevien parien siunaaminen. Mutta Huovisella oli myös hyvät katoliseen kirkkoon.
Hänen kuuntelutaitonsa ja osaaottava eleettömyytensä tulivat hyvin esille Estonian onnettomuudessa ja kaikkihan me muistamme piispa Huovisen Tsunamin yhteydestä. Hänet muistetaan piispana, joka itki.Jolla ei ollut sanoja, joka uskalsi epäillä, missä Jumala oli.
Kirja on erittäin mielenkiintoinen. Tosin siinä on paljon hänen tutkimuksistaan, mutta ne minä ohitin sujuvasti. Suosittelen kirjaa niille, joita kiinnostaa elämä kirkon sisällä.
sunnuntai 9. maaliskuuta 2014
Funchiksen lehtihaaste
Funchis kyseli halukkuuttani tehdä atc-kortti la/su Savon Sanomista. Lupasin, jos saan lehden käsiini. Meille ei nimittäin tule enää paperilehteä, luemme uutiset nettilehdestä. Se ei ole ollenkaan samaa, kuin lukea paperilehti sängyssä. En kuitenkaan aio vielä tilata lehteä, se on niin törkeän kallista touhua.
Tänään kuitenkin kirkosta tullessa ostin lehden R-kiskalta ja sain aikaiseksi jonkinmoisen kortin.
Tänään kuitenkin kirkosta tullessa ostin lehden R-kiskalta ja sain aikaiseksi jonkinmoisen kortin.
Uneton Kuopiossa.
Anu-Riikan haitarihaaste
Täällä on uusi haitarihaaste http://askaskarruspaskarrus.blogspot.fi/ Siihen tehdään uusi sivu kerran viikossa, joka on hyvä juttu.
Ensimmäinen aihe on KEVÄT.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)