Tein myös vaihtokortit ja onneksi kävin katsomassa, mitä niille pitäisi tehdä. Nyt olen jälleen kartalla. Ainakin vähän aikaa.
Runoa tähän en kopsaa, mutta helmikuun pakkasistahan se kertoo.
keskiviikko 6. helmikuuta 2013
Kotilaiskan helmikuun haaste
Olen joskus maininnut, että olen sellainen askartelija, joka tekee ensin ja lukee ohjeet sitten. Niinpä kävi tämänkin haasteen kanssa. Kuva oli jo valmis, kun muistin hämärästi, että siinä piti olla jotain kaksi. Minulla puitakin kolme. Kävin tarkistamassa Kotilaiskan sivuilta, miten haaste oikein meni ja olihan siellä, että kaksi jotain täytyy löytyä. Lehdestä leikkasin kuvan, vajaa cm kanttiinsa, jossa on kaksi ihmistä. Kuva onneton tipahti roskakoriin, ennenkuin sain sen liimattua. Roskakorin sisältö pöydälle ja siellä se, alimmaisena. Että paljon on tehty työtä tähän korttiin!
Tein myös vaihtokortit ja onneksi kävin katsomassa, mitä niille pitäisi tehdä. Nyt olen jälleen kartalla. Ainakin vähän aikaa.
Tein myös vaihtokortit ja onneksi kävin katsomassa, mitä niille pitäisi tehdä. Nyt olen jälleen kartalla. Ainakin vähän aikaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ihana...näin se homma menee täälläkin =)
VastaaPoistaJuu, ilman ihmisiä olisikin ollut kuin jotain olisi unohtunut. Nyt nuo pikkuruiset oikein korostavat korven autiutta ja laajuutta. Pelottavan yksin ovat. Kaunis on talvesi. Ja...aamupuuhastelu virkistää, ainakin roskien kaivelu.
VastaaPoistaSamaa mieltä siitä, että pienet ihmishahmot antavat hyvää kontrastia maiseman jylhyydelle.
VastaaPoistaKotilaiskan haasteet ovat kyllä mukavan haasteellisia ja vaativat ainakin minulta tarkkaa lukemista. Kerran melkein tulin diskatuksi, kun en ollut ihan skarppina lukenut ohjeita:)