Arkkuja on monenlaisia. Ensimmäisenä ajatellaan varmasti sitä viimeistä sijaa, joka meitä kaikkia odottaa. Haluaisitko tehdä itsellesi oman arkun? Puusta, oman näköisen. Minusta se ei ole ollenkaan hullumpi ajatus. Hautaustoimistot käyttävät surutta ihmisen hätää hyväkseen rahastamalla arkusta. Pitäisi kilpailuttaa arkkuja, mutta kuka lähtee siihen, kun lähiomainen on kuollut. Arkkuasiassa pitäisi muutenkin ruveta ajattelemaan järkevämmin. Ettei tarvitse ostaa arkkua näytön paikkana.
Tiedän ihmisiä, jotka ovat käyneet valitsemassa oman arkkunsa valmiiksi. Jotkut ovat jopa tuoneet sen valmiiksi kotiinsa ja kokeilleet, miltä siinä tuntuu maata. Jos minä olisin vähän rämäpäisempi, voisin kyllä itsekin näin tehdä.
On tietenkin muitakin arkkuja olemassa. Vasta viikonloppuna näin aidon Amerikan arkun, joka on seilannut 1900-luvun alkupuolella Amerikan ja Suomen väliä sisällään aarteita. Arkku oli iso, kerroksinen ja raudoitettu.
Minullakin on aarrearkku, ihan pieni, mutta tärkeä. Säilytän siellä tärkeitä juttuja elämäni varrelta. Vanhana on sitten mukava katsella, mihin mikäkin juttu liittyy. Tälläinen aarrarkku olisi tärkeä esimerkiksi dementoituneille, omaiset voisivat koota sen hyvissä ajoin.Arkun sisällön avulla saa paljon hyviä tuokioita muistelemiseen.