4.2-2013
maanantai 4. helmikuuta 2013
sunnuntai 3. helmikuuta 2013
Haastekortteja
Sain valmiiksi pari haastekorttia. Leila-mumman haasteessa #7 piti käyttää joko stansseja tai lemasinta. Stansseja minulla ei ole, ja leimojakin käytän tosi harvoin. Valitsin siis leiman. Se on tuo pieni valkoisella oleva teksti.
Toinen kortti on Kortiston haaste # 16., onnittelut. Edellinen kortti olisi käynyt siihenkin, mutta tein toisen, koska tiedossa on kaksi neitoa, joille kortit täytyy laittaa.
Sunnuntaissa mennään
Meillä satelee lunta, sillai vähäsen. Pakkasta jotain -5. Siis varmaan hyvä ulkoilupäivä tulossa. Me meinataan miehen kanssa katsoa Jumalanpalvelus televisiosta. Mitenkä Irja Askola saarnaa.
Korttini taustana on murteitten baabelin torni. Minä itse olen syntyjään keskisuomalainen ja aikoinaan sanottiin, että Keski-Suomessa puhutaan puhtainta kirjakieltä. Miten lie nyt, olen ollut sieltä pois 30-40 vuotta. Pohjoisessa asuessa en oppinut puhumaan h:n päältä, nuoremmat lapset kyllä, jotka siellä syntyivät. Mutta sanoja on jäänyt puheeseen, kuten tikkuri, huilata, mie ja sie. Savon murre on kyllä tarttunut melko mukavasti, vaikka en aitoa savoa puhukaan. Liian monivivahteista, ei kieli keänny. Jos osaa sanoa kaalikääryleen savoksi, niin silloin on savosta pois. Kyllä muutkin murteet tarttuvat hyvin. Esim. pohojalaasuus. Toisaalta voi olla, että teen koko ajan omaa murrettani.
Minusta on hauskaa, kun puhutaan murteella. Tuntuu oudolta kuulla jonkun puhuvan kirjakieltä vain tietyssä tilanteessa. Jotenkin se tuntuu teennäiseltä, jos ei aina puhu niin.
Korttini taustana on murteitten baabelin torni. Minä itse olen syntyjään keskisuomalainen ja aikoinaan sanottiin, että Keski-Suomessa puhutaan puhtainta kirjakieltä. Miten lie nyt, olen ollut sieltä pois 30-40 vuotta. Pohjoisessa asuessa en oppinut puhumaan h:n päältä, nuoremmat lapset kyllä, jotka siellä syntyivät. Mutta sanoja on jäänyt puheeseen, kuten tikkuri, huilata, mie ja sie. Savon murre on kyllä tarttunut melko mukavasti, vaikka en aitoa savoa puhukaan. Liian monivivahteista, ei kieli keänny. Jos osaa sanoa kaalikääryleen savoksi, niin silloin on savosta pois. Kyllä muutkin murteet tarttuvat hyvin. Esim. pohojalaasuus. Toisaalta voi olla, että teen koko ajan omaa murrettani.
Minusta on hauskaa, kun puhutaan murteella. Tuntuu oudolta kuulla jonkun puhuvan kirjakieltä vain tietyssä tilanteessa. Jotenkin se tuntuu teennäiseltä, jos ei aina puhu niin.
3.2.2013
lauantai 2. helmikuuta 2013
Lauantaiehtoota
Lauantai on jo ehtoopuolella ja nyt vasta kerkiän laittaa tämän päivän kortin blogiini. Se on kyllä tehty jo päivällä, mutta nyt vasta kotiuduttiin ja pääsin koneelle.
Tämä on koottu sekä ss:stä että asuntoliitteestä.
Tämä on koottu sekä ss:stä että asuntoliitteestä.
Vilimarikan vinkistä johtuen en numeroikaan kortteja entisellä tavalla.
2.2.2013
Olimme "maalla" ja minulla oli sakset, liimaa ja korttitarpeita mukana. Ja lehti helsingin sanomat. Niistä yhteisesti syntyivät seuraavat kortit.
"Joko nyt on kevät?"
"Elämän extra"
Aloittelin myös muutamaa haastekorttia, mutta niitä en saanut vielä valmiiksi. Palataan asiaan myöhemmin.
perjantai 1. helmikuuta 2013
Pskishaaste #173
Tämänkertaisessa pskishaasteessa oli luonnos, joka oli nyt helppo toteuttaa. Onkohan näin, että olen pikkuhiljaa oppinut "lukemaan" ohjeita?
Luonnossa värit ovat paremmat. Kortti on neliö. Tykkään tästäkin, ei ole vain vauvaa tiedossa lähipiirissä. Täytyy ehkä tehdä vielä kotelo kortille ruusujen takia.
All about Vintage-haaste #36
Tässä haasteessa piti olla pitsiä ja helmiä. Minulla on kuvassa pitsiä, mutta laitoin vielä varmuudeksi nurkkaan. Itse tykkään tästä kortista. Kortti on tavallisen kortin kokoinen.
Helmikuu helähtää
Ajatelkaa, talvi on kohta ohi! Juhannusta odotellaan. Tämän päivän kortti oli sillai vaikea, että kuvat ovat isoja. Mutta näillä mennään.
32/365
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)