sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Sunnuntaissa mennään

Meillä satelee lunta, sillai vähäsen. Pakkasta jotain -5. Siis varmaan hyvä ulkoilupäivä tulossa. Me meinataan miehen kanssa katsoa Jumalanpalvelus televisiosta. Mitenkä Irja Askola saarnaa.
Korttini taustana on murteitten baabelin torni. Minä itse olen syntyjään keskisuomalainen ja aikoinaan sanottiin, että Keski-Suomessa puhutaan puhtainta kirjakieltä. Miten lie nyt, olen ollut sieltä pois 30-40 vuotta. Pohjoisessa asuessa en oppinut puhumaan h:n päältä, nuoremmat lapset kyllä, jotka siellä syntyivät. Mutta sanoja on jäänyt puheeseen, kuten tikkuri, huilata, mie ja sie. Savon murre on kyllä tarttunut melko mukavasti, vaikka en aitoa savoa puhukaan. Liian monivivahteista, ei kieli keänny. Jos osaa sanoa kaalikääryleen savoksi, niin silloin on savosta pois. Kyllä muutkin murteet tarttuvat hyvin. Esim. pohojalaasuus. Toisaalta voi olla, että teen koko ajan omaa murrettani.
Minusta on hauskaa, kun puhutaan murteella. Tuntuu oudolta kuulla jonkun puhuvan kirjakieltä vain tietyssä tilanteessa. Jotenkin se tuntuu teennäiseltä, jos ei aina puhu niin.

3.2.2013

1 kommentti:

  1. Tämä on tosi osuva, teksti iskee naulan kantaan. Muutenkin hauska. Jos Sinulla on hesari tänään, siinä oli hienoja kuvia korteiksi, en muista missä osassa.

    VastaaPoista

Kiva kun kävit!